IPB

Tervetuloa vieras ( Kirjaudu sisään | Rekisteröidy ) Kirjaudu sisään tai rekisteröidy foorumin käyttäjäksi. Rekisteröityminen on helppoa. Täytät rekisteröintilomakkeen ja vahvistat rekisteröinnin sähköpostissasi. Liity mukavaan ja kasvavaan nettiyhteisöömme nyt. Foorumin jäsenenä voit muun muassa aloittaa keskusteluja sekä osallistua niihin, voit selata jäsenlistaa ja jäsenprofiileja sekä äänestää. Pääset myös lukemaan ja keskustelemaan foorumin jäsenien foorumeihin.

3 sivua < 1 2 3 > 
Reply to this topicStart new topicStart Poll

Linkitetty · [ Ketjutettu ] · Ketjutettu+

> Miten luopua rakkaasta lemmikistä?

Gitta
post 21.8.2007, 12:29
Viesti #16


Foorumin jäsen
*

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 97
Liittynyt: 6.2.2006
Sijainti: maalla
Jäsennumero: 3824
Ikä: 30



QUOTE(emmmuu @ 19.8.2007, 18:06)
Eli jos olet joutunut luopumaan esim. hevosesta, koirasta, tms, niin kirjoita.


Mä en varsinaisesti hevosista osaa sanoa, mutta mun kaks shetlanninponiani on jouduttu lopettamaan. Teurastamo ei todellakaan edes käynyt mielessä! Ne lopetettiin kotona piikillä..

Mutta mä jouduin soittamaan eläinlääkärin kaukaa paikalle, koska paikalliset eläinlääkärit lässytti vaan, että pitää soittaa hirvimiehet ampumaan.. blink.gif Mä en todellakaan hyväksy mitään ampumista, se olis ollu liian veristä ja ne olis takuuvarmasti tienneet mitä tapahtuu. Mä olen melko varma, että tossa piikin antamisessa ne eivät pelänneet yhtään (olivat saaneet ennenkin piikillä esim. kipulääkettä), mä pidin kiinni viimeiseen asti ja se kävi tosi nopeasti.

Ikävin asia oli mun mielestä se hautaaminen, se ei noin ison eläimen kanssa käy mitenkään nätisti (niinkun pienemmän eläimen voi nostaa sylissä hautaan). Ne haudattiin kotiin, jossa ne oli asuneet koko elämänsä, yhden pellon reunalle..

Kova ikävä joka päivä.. sad.gif
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
Linja
post 21.8.2007, 23:19
Viesti #17


Foorumin jäsen
*****

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 1076
Liittynyt: 21.10.2005
Jäsennumero: 3517



Multa on kuollu kaksi koiraa. Mun ensimmäinen koira kuoli (lopetettiin) 8.4.1997 maksakirroosin takia Pieneläinklinikalla ja se oli ainoastaan 7-vuotias. Se oli mun elämän hirveimpiä päiviä, koska se tuli niin yllättäen. Koiralla oli kyllä munuaisvika, mutta lopulta maksa petti täysin. Ja kaikki tapahtui vuorokaudessa, joten en ollut osannut yhtään varautua siihen. Tuntui, että kaikki jäi sen kanssa ihan kesken. Se koira oli mun koko elämä silloin, olin saanut sen 14-vuotiaana ja elänyt sen kanssa myrskyisän teini-iän, kotoa muuttamiset ja kaikki. Mulla kesti puoli vuotta toipua akuutista surusta. Nythän tosta on jo 10v, mutta muistan vieläkin, miten pohjattoman onneton olin sen kuoleman jälkeen.

Seuraava koira kuoli (lopettettiin) 15.1.2007 kahta viikkoa vaille 10-vuotiaana kotona keittiön lattialla. Se sairasti 1,5kk ennen kuolemaansa joten tiesin mitä oli tulossa. Sillä oli syöpä. Lopettamisesta jäi sellainen hirveen tyhjä olo, odottaminen oli loppunut. Viimiset kaksi viikkoa ennen lopetusta mietin joka päivä, että mikähän päivä on sen viimeinen. Kuitenkin lopulta, kun se viimeinen päivä koitti, niin tiesin, että tää on se hetki. Koiran silmät oli kuopalla ja lasittuneet ja sillä oli joka asennossa vaikea olla. Se oli mun paras ystävä ja niin "mun" koira, siis aivan kuin ajatus. Se oli turvallinen ja luotettava ja sen kanssa tuntui siltä, ettei ole koskaan yksin. Vieläkin on niin hirvee ikävä sitä välillä. crybaby.gif Tämä kuolema oli kuitenkin loppujen lopuksi jollain tapaa helpompi hyväksyä, koska koira oli kuitenkin jo vanha (sen rotuiseksi) ja sairasti selkeästi ennen kuolemaansa.

Nyt mulla on 4-vuotias koira ja 4kk pentu. Ja neljä kissaa, joista vanhimmat on 12- ja 13-vuotiaat. Pelottaa, että mitä sitten kun kissat kuolee.

Vaikea tajuta, että jotkut ihmiset ei ymmärrä miten hirvittävästi eläintä voi rakastaa.

Linja muokkasi tätä viestiä 21.8.2007, 23:20
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
Aksuprkl
post 22.8.2007, 01:32
Viesti #18


Foorumin jäsen
***

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 295
Liittynyt: 8.7.2006
Sijainti: Puputalo1
Jäsennumero: 4356
Ikä: 24



QUOTE(Linja @ 21.8.2007, 23:19)
Multa on kuollu kaksi koiraa. Mun ensimmäinen koira kuoli (lopetettiin) 8.4.1997 maksakirroosin takia Pieneläinklinikalla ja se oli ainoastaan 7-vuotias. Se oli mun elämän hirveimpiä päiviä, koska se tuli niin yllättäen. Koiralla oli kyllä munuaisvika, mutta lopulta maksa petti täysin. Ja kaikki tapahtui vuorokaudessa, joten en ollut osannut yhtään varautua siihen. Tuntui, että kaikki jäi sen kanssa ihan kesken. Se koira oli mun koko elämä silloin, olin saanut sen 14-vuotiaana ja elänyt sen kanssa myrskyisän teini-iän, kotoa muuttamiset ja kaikki. Mulla kesti puoli vuotta toipua akuutista surusta. Nythän tosta on jo 10v, mutta muistan vieläkin, miten pohjattoman onneton olin sen kuoleman jälkeen.
*



Voi, kuulostaa niin tutulta! sad.gif Tuolla meidän ekalla kissalla oli samanlaisia vaivoja (munuaiset & maksa toimi huonosti), kunto huononi viimeisinä päivinä nopeasti. Kuolinaikakin heittää vain vähän...

Ensin se söi pari päivää huonosti ja oli apaattinen, ja soitimme eläinlääkärille. Sitten Söpö katosi, etsittiin päiväkausia ja lopulta se löytyi ulkorakennuksesta, hyvästä piilosta. Näky oli aivan järkyttävä, kissa oli luurangonlaiha, silmät kuopalla ja elottomina, hengitys raskasta eikä raukka pystynyt liikkumaan. Kuin raatoa olisi katsonut, paitsi se hengitti raskaasti.

Eläinlääkäri antoi piikin jo samana päivänä, ja hautasimme sen pihaan illalla. En oo varmaan koskaan itkenyt mitään asiaa niin paljon.
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
maanantai
post 22.8.2007, 06:41
Viesti #19


Foorumin jäsen
***

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 347
Liittynyt: 29.10.2006
Sijainti: Tampere
Jäsennumero: 4765
Ikä: 19



QUOTE(Linja @ 21.8.2007, 23:19)
Vaikea tajuta, että jotkut ihmiset ei ymmärrä miten hirvittävästi eläintä voi rakastaa.
*



Tää on niin totta.
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
ununu
post 22.8.2007, 08:07
Viesti #20


Foorumin jäsen
****

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 640
Liittynyt: 14.12.2004
Sijainti: Helsinki
Jäsennumero: 2753



Meillä oli kissa, kun olin aika nuori. Misu eli vain neljävuotiaaksi (vai oliko se viisi, en ole ihan varma). Se oli puoliksi villiintynyt kissa eli sen emo oli ilmeisesti villikissa ja Misu vierotettu liian aikaisin. Mun sisko toi sen meille salaa, mutta siitä tuli äitin kissa, vaikka äiti ei olisi sitä alunperin halunnut. Se halus koko ajan ulos ja valjaiden kanssa sitä ei meinannut saada enää takasin sisälle vaan piti verissäpäin tapella eikä se muutenkaan totellut muuta kuin äitiä, mua se puri koko ajan nilkasta. Joka tapauksessa se oli ihana kissa ja tykkäsin siitä paljon ja yritin kieltää äitiä, ettei se ruokkisi sitä liikaa eikä päästäisi vapaana ulos. Äiti kuitenkin päästi, kun Misu halus niin kovasti ja aina se tuli yöksi kotiin (asuttiin suht landella silloin).
Sitten kerran Misu katosi. Kolme viikkoa se oli kateissa, kunnes löytyi meidän takapihalta. Se oli ollut tulossa kotiinpäin, mutta ei ollut ihan jaksanut. Varikset oli pöllyttäneet sen turkkia ja äiti kerto, että se oli näyttänyt ihan höyhenkasalta, niin laihtunut se oli. Äiti ja iskä hautas sen pihalle ja laitto sille sen lempiviltin mukaan.

Mä en jotenkin surrut sitä hirveesti tai ainakaan en muista, että olisin ollut mitenkään surun murtama, mutta aattelin kyllä, että se oli mun syy. Aattelin, että Jumala oli ottanut sen multa uhrilahjana (olin tosiaan ala-asteella ja uskonnon tunnilla oli ollut jotain pappien uhraamista eläimistä) ja että mun olis pitänyt etsiä sitä enemmän. Alkaa kuitenkin kauheesti itkettää, kun aattelen Misu-raukkaa, jolle varmaan oli käynyt jotain ja se oli yrittänyt pinnistellä kotiin. Onneksi se kuitenkin eli varmaan ihan hyvät viimiset vuodet, kun sai olla ulkona vapaana.

Kauheeta ajatella, että Morris on nyt samanikäinen kuin Misu kuollessaan, kun se tuntuu niin nuorelta ja toivon, että sillä on pitkä elämä vielä edessään. Jos noi nykyiset kisut kuolee ennen mua, niin oon kyllä ihan murtunut. Morris on mun ensimmäinen "oma" eläin ja rakastan niitä kumpaakin tosi paljon.
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
Surusiipi
post 22.8.2007, 18:14
Viesti #21


Foorumin jäsen
**

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 217
Liittynyt: 18.6.2006
Jäsennumero: 4279



QUOTE(Gitta @ 21.8.2007, 12:29)
Mä en todellakaan hyväksy mitään ampumista, se olis ollu liian veristä ja ne olis takuuvarmasti tienneet mitä tapahtuu.
*


Mulla on nyt käytännössä kaikki eläimet ammuttu (naapurilla on ase, hän ei kylläkään ole metsästäjä eikä ole koskaan ollutkaan) mitkä on pitänyt lopettaa, koska mun silmissä se on ollut aina parasmahdollinen vaihtoehto..
Mun kaikki eläimet stessaantuu ja pelkää hirveesti eläinlääkäri käyntejä enkä mä halua, että ne joutuu viettämään viimeiset hetkensä siellä..
Ampuminen on myös nopeampi tapa kuolla ( ehkä kivuttomattomampikin?) eivätkä ainakaan mun otukset ole tienneet mikä se ase on ja mitä sillä tehdään.
Eläinlääkärissä homma olisi varmasti ollut toinen..

Musta on parasta päästää ne vihreimmille laitumille niiden omassa kodissaan, eikä varsinkaan kipeää eläintä enää lähteä kuskaamaan minnekkään, jos suinkin vain mahdollista (olettaen siis, ettei eläintä enää voida auttaa).
Mutta näinhän sinäkin teit ja samanlailla olisin sinun asemassasi tehnyt kuin teit.
Ampumisesta yleensä vain olen erimieltä, ja aion jatkossakin ammututtaa rakkaani, jos tilanne sitä vaatii..
Ja koska mun lemmikit on aika paljon heppaa pienempiä, ei se niin raa´altakaan touhulta tunnu (verta ei tule juuri ollenkaan jne..). Kovasti kipeetä kyllä tekee.
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
Reettalainen
post 22.8.2007, 20:38
Viesti #22


tekopyhä ja päätön
**

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 171
Liittynyt: 6.1.2006
Sijainti: Taaaaaaampere
Jäsennumero: 3719
Ikä: 23



Meidän Hilma lähti äkisti. Viime syksynä olin isän kanssa englannissa kun isoveli soitti ja sanoi shokissa että Hilma on kuollut. Sitten soitti äiti ja sanoi että Hilma tukehtui. Äiti itki ja itki ja pyysi anteeksi että oli antanut sen pihvinpalasen. Sehän oli aina sellainen hotko, olisi kuulemma pitänyt arvata....
En muista mitään, mikä olisi koskenut niin paljon kuin tuo. En pysty kirjoittamaan siitä enempää, koskee liikaa..
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
maanantai
post 23.8.2007, 19:03
Viesti #23


Foorumin jäsen
***

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 347
Liittynyt: 29.10.2006
Sijainti: Tampere
Jäsennumero: 4765
Ikä: 19



En olisi ikinä tätä pari päivää sitten lukiessani arvannut, että tulee tämä päivä eteen. Jouduin tehdä valinnan. Se oli tähänastisen elämäni kamalin valinta, tunnen itseni maailman kamalimmaksi ihmiseksi, mutta tiedän että Aslakilla on nyt hyvä olla.

Marsuni Aslak alkoi mennä huonoon kuntoon, ja olimme sitten lääkärissä äsken. Täälleppäin se ei näyttänyt niin huonolta, kuin se oikeasti oli. Lääkäri tutki, ja sanoi sen olevan hammasjuuripaise, joka uusiutuu sitkeästi takaisin. Lopetus olisi parempi vaihtoehto, kuin vanhan marsun lääkärissä vähän väliä juoksuttaminen, varsinkin kun se oli niin heikkona.

Aslak lopetettiin tänään. Neljä vuotta se täällä ehti olla, tosin minun luonani vain tämän kesän.
Ikävä on hirveä, ja tärinä ja itkukohtaukset eivät vaan mene ohi.
Vielä pitäisi pikkunen käydä hautaamassa..

Mun on paha olla.
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
Erica
post 24.8.2007, 13:10
Viesti #24


Foorumin jäsen
*****

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 1256
Liittynyt: 30.11.2004
Sijainti: Sisilia, Italia
Jäsennumero: 2704
Ikä: 32



QUOTE(emmmuu @ 19.8.2007, 17:06)
jos olet joutunut luopumaan esim. hevosesta, koirasta, tms, niin kirjoita.
En voi esimerkiksi sietää teurastusta. Ja sain ruokittua tätä kammoa katsomalla tämän sivuston galleriaa, kohtaa "Hevoset". Oksennushan siinä nousi kurkkuun ja tippa linssiin. Ymmärtäähän sen, jos hevonen on vain yksinkertaisesti pakko päästää päiviltä, mutta en minä nyt heti ensimmäiseksi ajattelisi teurastusta... sad.gif
*



Teurastusta en hyväksy, eläimet eivät ole ruokaa vaan ne ovat yksilöitä ja persoonia.

Hyväksyn eläimen lopettamisen silloin, kun eläimen elämä on pelkkää kärsimystä (esim. vakava onnettomuus tai krooninen kuolemaan johtava sairaus) eikä sitä voida parantaa eikä sen kipuja voida lievittää. Jos taas eläimellä on mahdollisuus parantua tai sen kärsimykset voidaan hoitaa pois kipulääkkeillä niin silloin en näe lopetukselle syytä.

En ole lopettanut yhtäkään hevostani, koiria on lopetettu 2kpl vanhuuden vaivojen (diabetes ja syöpä) vuoksi. Koirille suosittelen piikki-lopetusta, mutta hevosille saattaa olla parempi tulla ammutuksi omassa boksissa/tarhassa. Ei tartte stressata traikulla/rekalla matkustusta ja kuolo tulloo otsaan ampumalla välittömästi. Jos hevosen lopettaa piikillä, niin kannattaa valita huolella hevosiin erikoistunut eläinlääkäri. Nukutusaineiden annostelu hevosille on vaikeaa ja kauhutarinat jo myrkkyruiskeen saaneista hevosista jotka kompuroivatkin yhtäkkiä kuolemankielissä jaloilleen eivät valitettavasti ole pelkkää legendaa.

Isommat eläimet kuten hevoset ja lehmät voi haudata, mutta luvat siihen tarvitaan ja sopiva hautapaikka (ei pohjavesialuetta, ym) täytyy olla myös.
Tuhkattavaksi ei taida saada koiraa isompaa, mutta jos jossakin tällainen mahdollisuus on niin taitaa olla melkoisen kallista puuhaa. Mieluummin hautaa poismenneen eläimen ja lahjoittaa siten säästyneet tuhkausrahat niiden eläinten hyväksi jotka ovat vielä elossa.

Ampumalla (eli ilman lääkkeitä/myrkkyjä) lopetetut eläimet voi myös syöttää koirille/kissoille/ym. jos syöttää lihansyöjälemmikeilleen lihaa (itse en syötä, mutta tällaisessa poikkeustilanteessa voisin kyllä syöttää). Parempi syöttää kissalle se lopetettu hevonen jolla on ollut hyvä elämä ja joka olisi lopetettu jokatapauksessa kuin ostaa kissalle ruuaksi tehotuotettua sikaa tai häkkikanaa. Edit: Tärkeää kuitenkin muistaa, että jos sairauden takia lopetettu hevonen on ennen lopetusta saanut lääkkeitä (kipulääkkeitä, antibiootteja, tulehduslääkkeitä, ym.) niin sitä ei välttämättä voi syöttää lemmikkieläimille. Kantsii jutella eläinlääkärin kanssa siitä, onko mahdollisista lääkejäämistä vaaraa/haittaa lihansyöjälemmikeille. Mahdolliset jäämät ja niiden haitallisuus lihansyöjälemmikeille riippuu käytetyistä lääkkeistä ja lääkekuurien pituudesta sekä siitä mille eläimelle lääkejäämälihaa syöttää (esimerkiksi eräät hevosten matolääkkeet on kissalle tappavia, mutta koiralle taas täysin vaarattomia ja niitä voi jopa käyttää koirien madotukseen).

(Edit: kappalejakoa ja pieni lisäys)

Erica muokkasi tätä viestiä 24.8.2007, 17:10
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
Annii
post 24.8.2007, 18:43
Viesti #25


Rekisteröitynyt
*

Ryhmä: Uusi jäsen
Viestejä: 7
Liittynyt: 15.8.2007
Jäsennumero: 6110



Mun rakas Santeri -kissa kuoli vanhuuteen kesällä -04. Ei se ollut mulla kuin kolme ja puoli vuotta, haettiin se ex-avokin kanssa kodittomilta kissoilta, sen iästä ei tiedetty mitään kodittomilla sanottiin että se voi elää vuoden, se voi elää viisi vuotta. Jokainen päivä sen kolmen ja puolen vuoden aikana mitä santeri meillä oli, oli juhlaa. Se kissa näytti joka päivä, miten onnellinen se meidän luona oli. Kunnes se sitten alkoi saada outoja kohtauksia.. Yhtenä iltana vietiinse eläinlääkäriin tällaisen kohtauksen takia, se sai sieltä kortisoonipiikin ja sitten lähdettiin takas kotiin. Santeri kuoli samana yönä. Mä menin vielä seuraavana päivänä töihin, itkuisena ja rähjäisenä. Itkin salaa koko päivän töissä. Oli ihanaa, kun kaksi raavasta, kolmikymppistä, lihansyöjän stereotypia -miestä kysyi että mikä mulla oli ja kun kerroin, ne oli ihan että "voi, oon tosi pahoillani." Ja ne niin ymmärsi ja puhuttiin eläimistä niiden kanssa, kuinka niiltäkin on kuollut joskus lemmikkejä ja kuinka kauhea paikka se on.
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
Sausage
post 25.8.2007, 21:06
Viesti #26


Foorumin jäsen
*

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 84
Liittynyt: 3.1.2007
Sijainti: Helsinki
Jäsennumero: 5070
Ikä: 20



Minulla oli nuorempana kaksi gerbiiliä, Merri ja Pippin. Ne olivat veljekset ja minulle aivan järjettömän rakkaat. 1,5 vuoden iässä kuoli Pippin, hieman joulun jälkeen. Itkeskelin sitä viikkokausia, mutta silloin minulla oli sentään Merri lohduttamassa.
Vähän sen jälkeen kun Merri täytti kolme vuotta kuoli se vanhuuteensa. Siitä on kohta vuosi ja minua alkaa vieläkin aina itkettää jos kirjoitan niistä. Kiinnyn kaikkiin mahdollisiin otuksiin niin hirveän helposti, itkin jopa silloin kun tätini kertoi että oli joutunut lopettamaan kissansa.
Olen jo muutaman kerran miettinyt, että mitäs sitten kun koirani kuolee.. Onneksi Taika on vasta 7 kuukautta vanha, joten siihen on (toivottavasti) vielä pitkä aika.
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
Gitta
post 25.8.2007, 21:56
Viesti #27


Foorumin jäsen
*

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 97
Liittynyt: 6.2.2006
Sijainti: maalla
Jäsennumero: 3824
Ikä: 30



QUOTE(Erica @ 24.8.2007, 13:10)
Jos hevosen lopettaa piikillä, niin kannattaa valita huolella hevosiin erikoistunut eläinlääkäri. Nukutusaineiden annostelu hevosille on vaikeaa ja kauhutarinat jo myrkkyruiskeen saaneista hevosista jotka kompuroivatkin yhtäkkiä kuolemankielissä jaloilleen eivät valitettavasti ole pelkkää legendaa.
*



Totta. Ponit oli toki eri asia kuin hevoset, mutta silti kyseinen valitsemani eläinlääkäri tiesi hevosista paljon enemmän kuin normi-eläinlääkärit. Olin aiemmin ollut häneen yhteydessä mm. kaviokuumeen takia.

Tämä kyseinen lääkäri sanoi, että jotkut ei mielellään lopeta edes poneja piikillä, koska niillä on niin voimakkaat kaulalihakset, joita ne pystyvät "jännittämään" niin paljon, ettei piikki löydä lainkaan verisuoneen. Lisäksi hän antoi poneille ison hevosen mukaan mitoitetut annokset lääkettä, koska ponit ovat kuulemma niin sitkeitä, ettei niiden oman painon mukaan annosteltu lääke olisi riittänyt mihinkään.
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
semmi
post 25.8.2007, 23:35
Viesti #28


the only vegan in the office
******

Ryhmä: Entinen ylläpitäjä
Viestejä: 1564
Liittynyt: 23.4.2002
Jäsennumero: 72



QUOTE(Erica @ 24.8.2007, 13:10)
Tuhkattavaksi ei taida saada koiraa isompaa, mutta jos jossakin tällainen mahdollisuus on niin taitaa olla melkoisen kallista puuhaa.
*


http://www.lemmikkilehto.fi/hevostentuhkaukset.html

Hintaa ei mainittu (ellei tuo yli 90-kiloisten päde, jolloin 190 eur).
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
Erica
post 26.8.2007, 13:05
Viesti #29


Foorumin jäsen
*****

Ryhmä: Foorumin jäsen
Viestejä: 1256
Liittynyt: 30.11.2004
Sijainti: Sisilia, Italia
Jäsennumero: 2704
Ikä: 32



QUOTE(semmi @ 25.8.2007, 22:35)
http://www.lemmikkilehto.fi/hevostentuhkaukset.html

Hintaa ei mainittu (ellei tuo yli 90-kiloisten päde, jolloin 190 eur).
*



Hevosten tuhkaus alkaa
Hevoskrematoriomme valmistuu toukokuun aikana. Otamme vastaan tilauksia tuhkauksesta toukokuun alusta lähtien.


Eli hevosen (tai muun vastaavan isomman eläimen) saa Suomessa tuhkattavaksi ensi toukokuusta lähtien?
Tosin mun on hirveen vaikea uskoa, että hevoseen pätisi tuo "yli 90-kiloisten" hinta, hevosella kun saattaa olla painoa 800 kiloa...mutta jos pätee niin sehän on ihan kilpailukykyinen hinta verraten haudan kaivattamiseen kaivinkoneella (haudanhan on lain mukaan oltava melkoisen syvä ja ellei itse omista ja osaa ajaa kaivinkonetta niin joutuuhan sen haudankaivuun jollekkin maksamaan).

Edit: liittyen tämän topikin aiheeseen, silmiini osui topikki Lemmikin lopettaja voi syyllistyä eläinsuojelurikokseen joka käsittelee eläinten lopettamista tee-se-itse-metodeilla. Osa viesteistä on aika kammottavaa luettavaa, ei siis herkimmille. Mä en kyllä tajua, miksei ihmiset voi lopetuttaa eläimiään eläinlääkärillä tai muulla hommansa osaavalla ihmisellä?!? ranting.gif Noista tee-se-itse-lopetuksista tuli mieleen ennemminkin kidutusmurha kuin lopetus... sad.gif

Erica muokkasi tätä viestiä 26.8.2007, 13:55
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post
semmi
post 26.8.2007, 20:58
Viesti #30


the only vegan in the office
******

Ryhmä: Entinen ylläpitäjä
Viestejä: 1564
Liittynyt: 23.4.2002
Jäsennumero: 72



QUOTE(Erica @ 26.8.2007, 13:05)
Hevosten tuhkaus alkaa
Hevoskrematoriomme valmistuu toukokuun aikana. Otamme vastaan tilauksia tuhkauksesta toukokuun alusta lähtien.


Eli hevosen (tai muun vastaavan isomman eläimen) saa Suomessa tuhkattavaksi ensi toukokuusta lähtien?
*


Toi on jo vanhempi juttu, eli kyse on viime toukokuusta, eikä ole edes ainoa suomen hevostuhkaamo.

QUOTE(Erica @ 26.8.2007, 13:05)
Tosin mun on hirveen vaikea uskoa, että hevoseen pätisi tuo "yli 90-kiloisten" hinta, hevosella kun saattaa olla painoa 800 kiloa...mutta jos pätee niin sehän on ihan kilpailukykyinen hinta verraten haudan kaivattamiseen kaivinkoneella (haudanhan on lain mukaan oltava melkoisen syvä ja ellei itse omista ja osaa ajaa kaivinkonetta niin joutuuhan sen haudankaivuun jollekkin maksamaan).
*


Niin mä kans luulen, että se on joku erikseen sovittava hinta.
User is offlineProfile CardPM
Go to the top of the page
+Quote Post

3 sivua < 1 2 3 >
Reply to this topicTopic OptionsStart new topic
 

Eläinoikeusfoorumi on paikka eläinten oikeuksista ja kasvissyönnistä keskustelulle.
Eläinoikeusfoorumi ei ole Oikeutta Eläimille -yhdistyksen foorumi, vaan OE tarjoaa kotisivujensa alta foorumille tilaa internetissä.
Jokainen kirjoittaja edustaa itseään. Foorumin keskusteluja valvoo ylläpitotiimi.