Jos buddhalaisuus sattuisi joskus kiinnostamaan, kannattaa lukea

"Buddhalaisuuden periaatteet", kirjoittanut Kulananda, kustantanut Like

Buddhalaisuus on uskonto tai oikeammin elämänfilosofia, jonka takia maailmassa ei ole sodittu ainuttakaan buddhalaisten aloittamaa valloitussotaa, jonka perustana on täydellinen väkivallattomuus ja myötätunto, jossa ei uskota jumalaan vaan omaan itseen ja sen sisältä löytyvään rauhaan ja viisauteen.
Buddhalaisuudessa ei syyllistetä tai rangaista, ei puhuta synneistä vaan vain ymmärtämättömistä teoista. Buddhalaisuudessa on vain viisi keskeistä elämänohjetta/suositusta joita voi yrittää noudattaa ja siihen kuuluu lisäksi neljä henkistä harjoitusta meditaation tukemiseksi.
Buddhalaisuus ei ole perhekeskeistä, avioliitto ei ole pyhä vaan vain kahden ihmisen välinen sopimus. Myös muut avioliittomuodot hyväksytään.
Buddhalaisuudessa eläimet ja luonto ovat erittäin keskeisellä sijalla, kasvissyönti ja eläinten oikeudet kohdallaan. Ihminen on vain kaiken olevaisen tasavertainen osa, ei koskaan sen herra.
Buddhalaisuudessa suvaitsevaisuus on rajatonta hyväksyen kaikki rikkaat, köyhät, sairaat, terveet, homot, transvestiitit ja muut kummajaiset niin että kaikki olemme tasa-arvoisia.
Buddhalaisuudessa ei saarnata, eikä käännytetä, eikä siinä ole hurmoshenkisyyttä.



Itse pidän buddhalaisuutta hyvin terveenä ilmiönä ja nykyiseen länsimaiseen maailmaan enemmän kuin sopivana ja harmittelen että siitä ei paljoakaan tiedetä. Väkivaltaa harjoittavassa ja sitä jopa uskonnon tavoin ihannoivassa kulttuurissamme se näyttää unohtuneen tyystin.

Kannattaa siis tutustua!

Buddhalaisuudessa naisten asema on paljon huonompi kuin miesten, mutta vain idässä ei lännessä. Läntiset buddhalaisuuden haarat ottavat naiset tasavertaisina jäseninä yhteisöihinsä.
Myös tiibetiläisessä buddhalaisuudessa löytyy korkeassa asemassa olevia naispuolisia opettajia.

Olen (katolinen) kristitty, mutta tunnen suurta sympatiaa myös buddhismia kohtaan.
Olen elämässäni lukenut paljon kaikista uskonnoista, mutta varmasti eniten olen lukenut juuri buddhalaisuudesta (sekä tietenkin kristinuskosta).

Katolinen moraalini sekä suuri osa katolis-teologisista vakaumuksistani menee buddhismin kanssa täysin yksiin. Olen kuitenkin kristitty, en buddhisti, ja siihen on syynsä - mutta en aio nyt tässä niitä käsitellä.
Minä uskon, että Maailmankaikkeudessa on yksi Jumala, joka on sama kaikille uskonnosta ja Jumalalle annetusta kutsumanimestä huolimatta (tämä ajatus on toki osaksi seurausta katolisesta vakaumuksestani - cattolica tarkoittaa universaalia - jonka vuoksi koen kaikkien uskontojen olevan samanarvoisia: jokaisella niistä on hallussaan pieniä palasia Totuudesta mutta millään uskonnolla ei ole hallussaan koko Totuutta - lisäksi kaikki uskonnot pyrkivät samaan päämäärään.). Mutta kun minun pitää tässä maailmassa/yhteiskunnassa itseni (=moraalini, uskoni, elämänkatsomukseni) määritellä niin kyllä se on ehdottomasti katolinen.

(Marianalle terkkuja, kun hän buddhistina tänne pian varmaan ilmestyy )

EDIT: Pari muuta uskonto-aiheista topikkia, joissa sivutaan myös buddhalaisuutta:
Uskonnoista ja Mihin uskot

on vaan kummallista etta miksi noiden elamanarvojen toteuttaminen jotenkin vaatisi taustavoimakseen uskonnon?


edit: mulla ei ole mitaan uskontoja ja uskovia vastaan, niin kauan kuin usko voimauttaa ko. henkiloa, ja ihan liian usein uskonnoissa on asioita jotka vie voimaa pois :/

Olisiko esimerkiksi sen takia, että ne elämänarvot (ja niiden toteuttaminen) ovat seurausta uskonnosta...?

Kukaan ei ole sanonut, että joitakin elämänarvoja voisi kannattaa ainoastaan jos kannattaa myös uskonto(j)a jo(i)ssa ne esiintyvät. Sinua ei kuitenkaan pitäisi mitenkään haitata se, että jotkut meistä tekevät niin.

Ja elämänkatsomus (oli se sitten uskonto, ideologia, filosofia tai mikä hyvänsä) on aina väistämättä elämänarvojen/moraalin takana. En ymmärrä, miksi teismi/uskonto olisi yhtään ateismia/ideologiaa huonompi syy kunnioittaa eläinten oikeuksia? Ainakin mulle henkilökohtaisesti on tärkeintä että eläinten oikeuksia kunnioitetaan - viis väliä mistä syystä, mulle päämäärä on ideologiaa/uskontoa/filosofiaa tärkeämpi.



Minun kokemukseni mukaan asia on tasan toisinpäin. Uskonto voi antaa todella paljon voimaa mm. kestää negatiivisia asioita, muuttaa itseään/elämäntapojaan paremmiksi, parantaa maailmaa (auttaa ihmisiä/eläimiä), jne.

Kiitos! Terkkuja takaisin!

En minä nyt usko että mikään uskonto on sinänsä täysin "hyvä" ja mikään täysin "paha" (ehkä jättäen tästä pois itsekkäisiin pyrkimyksiin tarrautuvat uskonnot). Itse aikoinani minuun "kolahti" buddhalaisuus samaan aikaan kuin aloin kasvissyöjäksi. Ajatusmaailmat tukivat toinen toisiaan. Vuosikausia etsittyäni olin kokenut löytäneeni sen uskonnon, jonka kanssa jaan mielipiteeni ja arvoni. Se oli vain yksinkertaisesti näkemykseni elämään.

Mitä tulee sotiin ja väkivallattomuuteen, niin toki myös buddhalaiset syövät lihaa ja sotivat. Kirjoituksissa puhutaan niitä vastaan, mutta ihmisinä olemme taipuvaisia taitamattomiin tekoihin, kuten vastaamiseen sodalla sotaan ja vihalla vihaan. Tällaiset teot aiheuttavat kuitenkin huonoa karmaa. Itse uskon aika yksinkertaistettuun käsitykseen karmasta. Kun tekee ikäviä tekoja, niin ne alkavat jollakin tavalla vainota sinua. Jos aina valehtelet, alat jäädä kiinni valheistasi ja menetät ystäviesi luottamuksen. Jos tapat ihmisiä, psyykkeesi vahingoittuu ja olet menettänyt jonkun osan itsestäsi jokaisen tapon jälkeen. En siis usko siihen, että seuraavassa elämässä muuttuisi "sammakoksi" jos tekee vääriä valintoja. Mutta varmasti tällainen ajattelu sammakoksi muuttumisesta myös estää taitamattomien tekojen tekemisen, sillä eihän kukaan nyt halua sammakoksi vaan valaistuneeksi pois elämänkierrosta.


Tässä mielenkiintoinen sivu buddhalaisuudesta ja sodasta:

http://www.bbc.co.uk/religion/religions/bu...thics/war.shtml

Joskus olin vähän kiinnostunut mutta eipä sitten tullut perehdyttyä sen enempää. Tämä että teot on enemmän tai vähemmän ymmärtämättömiä on joka tapauksessa aika fiksu systeemi.


Nyt rupesi kiinnostamaan, että mikä on uskontojen päämäärä?

Minä näen ainakin uskontojen päämääränä ihmisen kehityksen ja työn lähimmäisten hyväksi. Lisäksi uskontojen tarkoitus on antaa elämälle tarkoitus ja turva.

tästä tuli vain mieleen: tuntuu, että monesti ne elämänarvot tavallaan 'opiskellaan ulkoa' alkutaipaleella uskonkirjoista tai muista teoksista ja jälkeenpäin aletaan ymmärtää oman kokemuksen ja elämän kautta syyt niihin arvoihin. loppujen lopuksi monilla uskonnoilla on ollut joku perustajaotus, jonka arvot on otettu uskonnon tai filosofian pohjaksi - siksi ei siis ihme, että monesti itsekin huomaa päätyneensä joissakin asioissa samoihin arvoihin kuin mitä uskonnot opettavat. ihmiset ne siellä taustalla ovat kuitenkin.

sanon siis, että ne elämänarvot saattavat myös olla seurausta ei uskonnosta, vaan ihan omasta kelailusta, vaikka arvot olisivatkin yhteneväisiä jonkin uskonnon opettamien arvojen kanssa. tällöin uskontoa ei tarvita taustalle arvojen opettamisessa ja toteuttamisessa. tuntuu, että uskonto parhaimmillaan vie ihmisen oman itsensä ja totuutensa äärelle. sinne voi myös mennä suoraan ohittaen uskonnon. uskonnot vissiin kertovat, että "tällaisia arvoja löydät itsestäsi kun menet tarpeeksi syvälle, ja tässä olis muutama keino.." kummassakin tapauksessa, jos hyvin käy, päädytään samaan paikkaan - omaan itseen. jokainen valitsee itselleen parhaalta tuntuvan tien.

ja buddhalaisuudesta: ostin tuossa justiinsa buddhalaisuutta käsittelevän kirjan ja vaikuttaa aika mielenkiintoselta. etsin jonkinlaista opastusta just nyt itelleni, tuntuu että haahuilua on jo harjotettu tarpeeks. nautin kuitenkin uskontoon tai filosofiaan sitoutumattomuudesta, joten tuskin tulen liittymään mihinkään uskontoon tai filosofiaan. erilaisia tekniikoita mielen harjaannuttamiseks olis kuitenkin upeaa oppia.

Ei vaadikaan. Omalla kohdallani on käynyt niin että olin jopa toteuttanut viittä buddhalaista elämänohjetta pitkään omaehtoisesti ennen asiaan tutustumistakin. Kuten Mariana sanoi, hän vain löysi buddhalaisuudesta peilin nähdäkseen oman kuvansa. Minulle kävi pitkälti samoin ja koin rauhoittuvani, selkeytyväni ja pelkistyväni, mikä oli todella yllättävää.

MUTTA mikään filosofia ei saa muodostua typistäväksi vankilaksi. Jos tältä tuntuu niin silloin on paras pysyä vapaana ajattelijana, mitä minäkin olen ollut lähes koko ikäni, koska vapaus on aina ollut minulle se kaikkein tärkein asia maailmassa. En uskonut koskaan löytäväni mitään mikä vastaisi näin hyvin maailmankuvaani. Eikä sitä tee buddhalaisuuskaan kuin 85-90%. Mutta minulle tuokin luku on jo paljon ja saan siitä tukea !

Kaipa se on niin että ihminen kaipaa kuitenkin jonkinlaisia raameja, joiden puitteissa elää ja oivaltaa, sillä vaikka puhdas anarkismikin on minun kohdallani ajatuksena aina ollut loistava, on tietty vasemmistolainen buddhalaisuus anarkismilleni sangen oiva sisältö.

Tottahan se on että mieli vain rakentelee kuviaan ja että _kaikki_ on harhaa. Ehkä sitä on buddhalaisuuskin

Päämääriä ovat muunmuassa...
Elämän tarkoituksen ymmärtäminen
Hyvän ja pahan/oikean ja väärän ymmärtäminen
Kehittyminen paremmaksi ihmiseksi, pyrkiminen hyvään/oikeaan
Rakkauden (ja sen tärkeyden) ymmärtäminen, rakastamaan oppiminen



Totta. Ainakin minä uskon, että ihmisessä on Totuus sisällä (kts. Sielu) ja kenen tahansa on mahdollista löytää tämä Totuus.
Totuutta ei voi suoraan löytää mistään uskonnosta eikä kukaan toinen ihminen voi sitä suoraan antaa. Uskonnot esittävät kysymykset - Sielun tehtävä on löytää niihin vastaukset.



"...ja totuus on teidät vapauttava..."
"...olin sokea, mutta nyt näen..."
Ainakin minulle uskonto on ollut vapauttava asia. Se auttoi minua ymmärtämään itseäni ja ympäröivää maailmaa sekä pääsemään eroon ympäristön ja itseni asettamista materiaalisista/henkisistä kahleista. Nykyään koen itseni "vapaaksi ajattelijaksi", ennen uskoontuloa en sitä ollut (mulla oli päässäni yhteiskunnan, muiden ihmisten sekä itseni asettamia valheellisia normeja/"totuuksia" - kuten esimerkiksi "sekasyönti on ihan okei" ja muita vastaavia maalliselta ihmismoraalilta saamani aivopesun tuotoksia - joista pääsin eroon kiitos uskonnon joka avasi silmäni).



Koska anarkismi on monessa suhteessa buddhalaisuuden vastakohta, minua kiinnostaisi kovasti tietää miten onnistut sovittamaan ne yhteen...?
Mitä tulee äärimmäiseen yksilönvapauteen noin ylipäätään niin valitettavasti sillä on ikävä tapa - ennemmin tai myöhemmin - viedä vapaus muilta yksilöiltä.
Egoistisesti ajatellen anarkismi voi olla jees, mutta empaattisesti ajatellen todellakaan ei.

Kiitti linkistä. Tutustun myöhemmin.

Minulle reinkarnaatio on ajatuksena liian syyllistävä ja se osa buddhalaisuutta, jota en juurikaan ajattele, sillä en toistaiseksi pyri mihinkään, en edes nirvanaan, vaan vain pelkkään tasavertaisuuteen kaiken olevaisen kanssa. En myöskään koe sammakkoa itseäni huonommaksi, joten "uudelleen tuleminen" eläimeksi ei mielestäni olisi mitenkään paha juttu vaan jopa päinvastoin.

Monet eläimet, mm omat kissani ovat ilmiselvästi olleet nirvanassa jo kauan sitten, ehkä syntymästään lähtien, kun minä aina vain hortoilen. Eläimet ovat absoluuttisesti läsnä lähes koko ajan, eläen omaa täydellisyyttään tässä ja nyt, kun ihminen vain huitelee ties missä. Useimmiten ihminen on eläimelle vain pelkkä taakka, kykenemättä samaistumaan tai ymmärtämään, vain sotkien sen elämää ja kuvioita.

Minusta buddhalaisuudessa on joitain suuntia ja seikkoja jotka eläinten suhteen pohjautuvat auttamattomaan vanhakantaisuuteen. Tietyt eläimet yhdistetään huonoihin/ei-toivottaviin luonteenominaisuuksiin ym mikä on kyllä nykypäivän valossa on asenteena sangen naivia ja liian lapsellista.

Mutta kuten Dalai lamakin sanoo, buddhalaisuus muuttuu ja modernisoituu koko ajan. Niin sen pitääkin.

Ja sitten kirjoitit, että "Jos tapat ihmisiä, psyykkeesi vahingoittuu ja olet menettänyt jonkun osan itsestäsi jokaisen tapon jälkeen", mikä on täysin totta, mutta minä painottaisin asiaa paljon laajemmin. Jos ylipäätään tapat mitä hyvänsä, psyykkesi vahingoittuu jne. _Aktiivinen_ minkä hyvänsä tappaminen on mielestäni aina vahingollista.

Rauhaa, kuten Oras Tynkkynenkin aina sanoo.

Hmmm...onko? Eikö tarkoitus ja turva pidä kuitenkin aina löytyä omasta itsestä, omasta sisimmästä?
Uskontoon voi kyllä -turvautua- mutta turvallisuus on sinällään harhaa eikä sitä todellisessa elämässä koskaan ole ja ihminen voi vain yrittää luottaa todelliseen itseensä tuli mitä tuli.
Juu, tiedän, meni varmaan turhaksi saivarteluksi.

Koska reinkarnaatio on tärkeä osa buddhismia ja buddhismin moraali (kuten eläinten oikeudet) ovat enemmän tai vähemmän seurausta siitä, haluaisin kysyä miten voit "olla buddhalainen uskomatta buddhalaisuuteen"?
Ilmeisesti olet buddhalainen filosofisella tasolla, et uskonnollisella tasolla (eli henkinen puoli kuten rukoileminen puuttuu täysin)?

Buddhismi ei usko eläinten (kuten sammakon) olevan ihmistä huonompi. Buddhismi uskoo Sielun nykyisen reinkarnaation kuvaavan Sielun valaistumisen tasoa.
Monet eläimet, kuten lehmä, ovat esimerkiksi hindulaisuudessa ihmistä korkeammalla koska eläin ei kykene pahuuteen (tekemään/ajattelemaan pahaa). Lisäksi eläin on onnellinen hyvin askeettisissakin oloissa (kunhan sillä on ruokaa, seuraa ja mahdollisuus lajityypilliseen elämään), eläin elää "tässä ja nyt" ja sen ajatukset ovat "puhtaita ja yksinkertaisia". Ihmiselle ei tämä riitä, joten ihminen on tässä suhteessa eläintä "alempi" (vaikka muissa suhteissa toki myös "korkeampi" - hindulainen reinkarnaatiokaava ei ole mustavalkoinen eikä sitä voi käsitellä yksioikoisena asiana sillä muuttujia on määrättömästi).

Buddhalaisessa ja hindulaisessa reinkarnaatiossa on paljon samaa, kuin kristinuskossa. Jos kuvitellaan kristillisestä näkökulmasta, että Helvetti on tämä materiaalinen maailma jossa me nyt elämme, on hyvin helppoa käsittää miksi buddhistit ja hinduistitkin pyrkivät täältä Nirvanaan/Taivaaseen/Yhteyteen Jumalan tai Maailmansielun tai MiksiHäntänytkukinhaluaakutsua:n kanssa.
Kristinuskoon liittyy vahva inkarnaatio-käsite: Paha eli Saatana voi inkarnoitua tässä maailmassa pahoina/väärinä tekoina kun taas Jeesus on Jumalan Sanan/Tahdon inkarnaatio ja Jumalan Tahto voi yhä tänä päivänä inkarnoitua tässä maailmassa hyvinä (Jumalan Tahdon mukaisina) tekoina. Kuten Jeesus sanoi: "Minkä sinä teet yhdelle näistä pienimmistä, sen sinä teet minulle" tai heikomman auttamiseen liittyen "Minulla oli jano, ja te annoitte minun juoda. Minulla oli nälkä, ja te annoitte minun syödä (jne)" - tämä muuten löytyy yhden sisilialaisen hylättyjen eläinten turvakodin seinältä (katolisen järjestön ylläpitämä).



Turva löytyy tässätapauksessa seurauksena uskonnosta: kun käsittää, että tämä maailma on vain harhaa ja että todellinen minämme/elämämme on puhtaasti henkinen ja kaikki mitä teemme/ajattelemme ja kaikki mitä meille tapahtuu on vain henkisen eli sen todellisen minän/elämän heijastuksia.

Elämänkatsomuksesta (esimerkiksi moraalista tai uskonnosta) turvansa/onnellisuutensa/minäkuvansa ottavat ihmiset ovat rakentaneet turvallisuudentunteensa vahvalle pohjalle:
Materiaalisille asioille (omaisuus, hauskanpito, jne) turvan/onnellisuuden/minäkuvan rakentaminen on harhaa, sillä omaisuuden voi menettää ja hauskanpito voi loppua vakavaan sairauteen.
Läheisten ihmisten (perhe, ystävät, jne) varaan turvan/onnellisuuden/minäkuvan rakentaminen on harhaa, sillä ihmiset voivat kuolla pois tai hylätä sinut.
Elämänkatsomusta (moraali, uskonto, jne) sen sijaan ei voi menettää ympäristön tai muiden ihmisten vuoksi (siitä voi toki itse luopua tai voi itse lakata uskomasta siihen, mutta muut tahot eivät sitä voi ottaa sinulta pois).

Helposti.
Minulle anarkismi tarkoittaa yhteiskunnallisen väkivaltakoneiston ja sen rakenteiden väkivallatonta vastustamista ja hajoittamista. Passiivista kansalaistottelemattomuutta arkisin teoin ja valinnoin ja joskus jopa Mahatma Gandhin keinoin.
En näe tässä mitään eroa buddhismiin.

Sinulla on anarkismista ihan eri kuva, kuin mitä anarkismi todellisuudessa on: tämä äärimmäiseen yksilönvapauteen perustuva aate on auttamattomasti ristiriidassa empaattisuuteen perustuvan buddhismin kanssa (ja mielestäni jo aiemmin selitin miksi). Se, että vastustaa yhteiskunnallista väkivaltakoneistoa, ei vielä ole anarkismia - myös eläinoikeusaate, kristillisyys, jne vastustavat sitä mutta ei niissä silti ole kyse anarkismista (vaan heikomman puolustamisesta).

Mahatma Gandhi ei ollut anarkisti, hän oli hinduisti.
Sitäpaitsi kukaan meistä ei voi verrata itseään Gandhiin, sillä marttyyrikuoleman tietoisesti valinnut on ainakin minun mielestäni paljon meitä foorumikeskustelussa teoriatasolla filosofoivia ylempänä...

Totta, koska en myöskään aktiivisesti ja säännöllisesti harjoittele tai meditoi. Rukoileminen on aina ollut minulle sekin täysin vierasta, enkä edes tiedä kuuluuko se buddhalaisuuteen.

Se mihin olen tällä haavaa elämässäni päätynyt ja erittäin tyytyväinen on eräänlainen _ jatkuva_ meditatiivinen mielen ja olemisen tila, ilman perinteisiä buddhalaisia tapoja tai mitään dogmeja. Minä vain elän elämääni pelkässä mahdollisimman hiljaisessa, kirkkaassa ja puhdistuneessa virrassa ja sen pituinen se. En pyri aktiivisesti minnekään vaan lähinnä vain kellun. Asiat ja tunteet tulee ja menee, minuun takertumatta, eikä mikään pysy tai jää tai jätä kovin pysyviä jälkiä ja sen pituinen se.

Tavallaan annan kuolemalle koko ajan mahdollisuuden, mikä buddhalaisuuden mukaan tarkoittanee sitä itseään, täyttä elämistä.

Tällä haavaa tämä on hyvä näin, sillä minä vain olen sitä mitä olen, yrittämättä mitään muuta ja sen pituinen se.

En ole tutkinut eri uskontoja yhtä tarkkaan kuin sinä, enkä välttämättä ymmärrä niistä paljoakaan, joten tämän enempää en sinulle valitettavasti osaa vastata.

Mitä tulee jälleensyntymiseen omasta näkökulmastani:






Omasta kiinnostuksen kohteestani, eli Santi Asoke buddhalaisuudesta.

Kun ihminen on ja saa olla täydellisesti vapaa niin ihmisenä kuin yksilönä, niin hän on silloin myös luonnostaan empaattinen.

Minulle anarkia ei ole mikään yhteiskuntaa ja toisia ihmisiä tuhoava peikko. Olen nuoruudessani ihan käytännössä elänyt anarkiassa ja kokenut sen pelkästään positiiviseksi ja hyväksi.

Minusta tämä maailma ei myöskään ole harhaa, mutta ihmisen kuva siitä on. Me emme koskaan voi käsittää tai ymmärtää todellista todellisuutta, eikä siihen minulla edes ole mitään tarvetta. Ei nirvana ole sitä että pyritään koko ajan jonnekin, vaan vain ollaan sitä mitä on, tässä ja nyt ja sen pituinen se. Se on ihmiselle aina ollut kaikkein vaikeinta.

Rukoileminen kuuluu (uskonnolliseen) buddhalaisuuteen.
Buddhismin eräisiin myöhempiin lahkoihin (filosofiseen buddhalaisuuteen) se ei tietenkään kuulu, mutta toisaalta nämä myöhemmät suuntaukset ovat monessa suhteessa kaukana siitä buddhalaisuudesta jota Buddha itse opetti...



Tietoisuus omasta kuolevaisuudesta on tärkeä osa buddhismia ja kristinuskoa. Molempiin kuuluu meditaatioharjoituksia (osana "realiteetti-meditaatioita") joissa pyritään käsittämään kuolema fyysisellä ja henkisellä tasolla ja nimenomaan omalla kohdalla - jotkut meditaatioista saattavat tuntua joistakin ihmisistä raskailta (tai jopa yököttäviltä), sillä niihin kuuluu oman ruumiin mätänemisen asteiden pohtiminen (ruumiin kuoleman hetkestä aina ruumiin täydelliseen katoamiseen saakka - noiden välivaiheet on tietysti niitä "pahimpia").

Been there, done that, omalla tavallani.
10 vuotta lisääntyviä kroonisia tappavia sairauksia jatkuvien särkyjen kera on vienyt tuonne jo moneen moneen kertaan.

Kun ihminen vanhenee hän myös kronologisessa mielessä helposti tajuaa sen mitä hänelle ja muille kuoleman jälkeen tapahtuu. Kaiken katoamisen ja loppumisen kun on voinut havaita jo niin moneen kertaan.

Minä en paljoa perusta varsinaisista harjoituksista ja meditaatiosta, koska minua itse elämä on aina opettanut kaikkein parhaiten. Ihan tavalliset elämänkokemukset iloineen ja suruineen, vihoineen ja pelkoineen, virheineen ja menetyksineen on kehittänyt aivan tarpeeksi ja tuonut selkeät vastaukset kaikkeen.

Mitä Buddhan virallisiin opetuksiin ja niiden noudattamiseen tulee niin hän kyllä painotti sitä että häntä ei pitäisi kuunnella vaan pitäisi aina ajatella itse. Siinä mielessä kyllä noudatan hänen neuvojaan.

Kiitos näistä sillä tämä Santi Asoke on kiinnostanut paljon minuakin ja olen jo lukenut siitä aiemminkin jotain! Nyt on siis mahdollisuus tutustua enemmänkin.

En minäkään tahdo tuhlata valtavia määriä aikaa ja energiaa luolassa meditoimiseen ja sen sellaiseen, vaan näkyvämmin ihan käytännössä toteuttaa sitä minkä koen tärkeäksi ja sillä tavalla palvella Dharmaa. Tätä toki olen aina tehnytkin ja tulen tekemään niillä resursseilla mitä minulla on, tässä ja nyt. Viljelyksessä ns perma-kulttuuri on sekin aina ollut lähellä sydäntä.

oon pahoillani jos mun viestin pystyi jotenkin tulkitemaan niin etta toisten usko haittaisi mua. oon lahinna nahnyt niin surkeen monta tapausta missa uskonto on alkanut pelata ihmista silleen etta se on kadottanut lahes kaiken mika on sille omaa. ja etta yleensa uskonto saa tekemaan asioita ajattelematta. kaikista vaarallisinta on lakata ajattelemasta ja uskonto tuntuu olevan monille tie siihen.




totta toinen puoli, mutta sit jos ei esimerkiksi kelaa elainten oikeuksien perusteita muualla kuin uskonnossa, niin miten kay naiden oikeuksien kunnioittamisen jos usko loppuu? enta jos ei tapa muita vain koska jumala kieltaa, ja jossain vaiheessa ei vaan jaksa enaa totella jumalaa eika nae elaman kunnioittamista niin tarkeana. ma uskon etta kaiken kunnioituksen taytyy lahtea itsesta ja omasta pattelykyvysta, muuten se ei ole aitoa eika voi olla jatkuvaa.





minusta usko antaa voimaa, uskonto taas mahdollisesti imee sita pois. uskonto on pahimmillaan sita etta totellaan dogmia, usko on sita etta pohtii ja loytaa asioita ja kokee ne omikseen ja elaa niiden mukaan elamaa ja toisia kunnioittaen.
tietysti on niita jotka osaavat toteuttaa olemassaolevia uskontoja niin etta saavat niista jotain, ja se on hienoa.

ma olen tuntenut uskovaisia (en nyt kay eritteleen kirkkokuntia koska se ei hyodyta ketaan) joiden pyhissa kirjoissa kasketaan kunnioittaa elamaa ja silti kaytaydytaan tosi itsekkaasti, murhataan elaimia ja sorretaan muita eika nahda omaa nenaa pidemmalle. naita katseltua oon tavallaan alkanut miettiin etta aika monen kohdalla uskontoon kuuluminen on pelkuruutta, koska ei haluta joutua kadotukseen vaikkei edes koskaan pohdita mita se edes olisi, ja suurin syy uskoa on pelastaa itsensa joltain mista ei edes tieda. musta pahinta kadotusta on se etta lakkaa ajattelemasta itse ja miettimasta valintojaan ja syita niihin, ja vaan tottelee jotain kaavaa. pahimmillaan uskoa kaytetaan aseena ja kilpena ja sen avulla oikeutetaan julmia asioita ja siksi koen vaistomaisesti aina vastustusta ennen kuin tiedan tyypin henkilokohtaisen suhtautumisen uskoonsa.

toki on niita jotka on loytaneet sellaisen uskon mika auttaa niita ja kasvaa niiden mukana ja jotka ajattelee asioita itse heijastaen niita siihen uskoon. minusta tarkeinta on ettei dissailla toisten valintoja ja ajatellaan muita ja omien valintojen syita ja seurauksia ja tehdaan mahdollisimman vahan vahinkoa. taa ei sit kai kuulu mihinkaan uskontoon, tai melkein mihinkaan. yritan olla varovainen kun pohdin uskontoasioita aaneen koska silloin todennakoisesti tosi moni suuttuu.

Anarkistisessa yhteisössäkään ei ole täydellistä yksilönvapautta, vaan yksilöiden toimintaa rajoittavat vapaudenriiston uhan (vankilan) sijaan yhteisöstä karkottamisen uhka jne.

Mitä vapauden viemiseen muilta tulee, eikö sinusta tässä nykyisessä ei-anarkistisessa yhteiskunnassa ole viety vapaus aika suurelta määrältä esim. eläimiä? Syy siihen on yksinkertainen: ihmisten enemmistö tai ainakin heidän valitsemansa edustajien enemmistö kannattaa tällaista tilannetta. Tällöin mikään valtiokoneisto ei eläimiä auta, koska eläinsuojelulait ovat lähes olemattomia. Samalla tavalla anarkistisen yhteisön suhtautuminen esim. eläimiin riippuu siitä, mitä enemmistö ajattelee.

Olipa hyvä että sanoit tämän. Tajusin että olet täysin oikeassa ja itse asiassa en ole buddhalainen ollenkaan. Reinkarnaatio on tosiaan aiheena minulle täysin epäolennainen ja merkityksetön, niinkuin itse asiassa taivas ja helvettikin, enkä jaksa sitä edes pohtia. Minusta on tärkeämpää elää vain tässä ja nyt.

Varmaan tässä onkin se syy, miksi buddhalaisuus ei ole laajemmin levinnyt länteen ja miksi se niin usein sivuutetaan olankohautuksella.

Nythän se selvisi!

Buddhalaisuuskeskustelu loppuu osaltani nyt siis tähän. Taas tuli häkki vastaan, josta haluan pois.

Olisi kolme kirjaa myytävänä, minulle liian vaikeaselkoisia ja hyödyttömiä ja joista en saa muuta kuin päänsärkyä:

Sangharakshita: Kolme jalokiveä 10€
Sangharakshita: Timanttisutra 10e
Maija Butters: Ikkuna Thangkan maailmaan 5€

Hintojen päälle postikulut.

Tiedustelut: phoolan56@luukku.com

Sama arvottaa ihmiset ylös ja alas. Mutta miten se valitsi tietoisen marttyyrikuoleman? Ja kenenkäs marttyyri se sitten on?

Näiden aiemmin mainitsemieni meditaatioiden tarkoitus on paitsi käsittää elämän realiteetit (ja sitä kautta käsittää, mikä elämässä loppujenlopuksi on tärkeää ja mikä turhaa), myös hyväksyä nämä realiteetit ja "tehdä rauha" niiden kanssa.

Moni ihminen suree nuoruuden, kauneuden, fyysisten kykyjen, jne menettämistä.

Moni elää elämäänsä miettimättä, kuinka konkreettisesti tuo elämä jonakin päivänä lakkaa olemasta.

Se on pinnallista turhuutta ja suurta energian hukkaa, sillä elämästä ei kukaan selviä hengissä. Elämä on syntymästä saakka kuoleman odottamista. 80 vuoden kuluttua 98% täällä foorumissa tällähetkellä kirjoittelevista on kuollut.

"Elämä(nkokemukse)si tuomiin selkeisiin vastauksiin", joista puhuit, ottaisin kantaa lyhyesti: jos vastaukset ovat niin selkeät, niin miksi äkillinen buddhismi-innostus ja yhtä äkillinen buddhismin hylkääminen?
En ole mikään psykologi, mutta minusta tuo vaikuttaa siltä kuin yhä etsisit vastauksia moniin kysymyksiin.



Rukoilu ja (luolassa tai missä hyvänsä) meditoiminen eivät todellakaan sulje pois käytännössä tapahtuvaa konkreettista hyväntekeväisyyttä. Päinvastoin, rukoilusta ja meditoimisesta voi saada voimia siihen. Esimerkiksi meditointi voi selvittää päätä: mitä teen/yritän tehdä muiden hyväksi ja miksi, miten teen/yritän tehdä sen ja miksi? (siis selkiyttää motiiveja ja päämääriä)



...tai kuten minun tapauksessani: tie ulos siitä



Sä lähdet nyt selvästi siitä ajatuksesta, että kaikki ihmiset päättelisivät kaikki asiat täysin samalla tavalla jos he ajattelisivat itse.
Ikävä vain, että monien ihmisten "omasta itsestä" ja "omasta päättelykyvystä" lähtöisin oleva moraali on harvemmin lähempää tarkastelua (eli tekopyhyys- ja kaksinaismoralismitutkaa ) kestävää - esimerkiksi kunnioitetaan lemmikkikoiraa, mutta supikoirasta saa tehdä turkin.
Eräillä oma päättelykyky johtaa myös täydelliseen kunnioituksenpuutteeseen ketään tai mitään kohtaan.
Monella oma päättelykyky saa dissailemaan vegaaneja koska "ne on kettutyttöjen aivopesemiä eikä ne osaa ajatella omilla aivoillaan". Joku voi pitää uskovaisia "uskontojen aivopeseminä". Ja joku voi pitää ateistia sekasyöjää "yhteiskunnan aivopesemänä". Pointti on, että omilla aivoilla ajattelu ei riipu siitä, onko uskossa vai ei.
Itse koen, että uskonto on auttanut minua ajattelemaan omilla aivoillani ilman itse luomiani tai muiden luomia harhakuvia. Oma mielipide ei välttämättä ole Totuus, ja minä yritän etsiä Totuutta sen sijaan että etsisin itselleni sopivia/mukavia mielipiteitä.

Itseasiassa yksilön henkilökohtainen mielipide on usein hyvin huono moraalinmitta. Tätä julmaa realiteettia tuovat esille mm. murhaajat, turkistarhaajat, pedofiilit, sekasyöjät, jne...

Myös ateisti voi lakata uskomasta eläinoikeuksien moraalisiin perusteisiin ja sitä kautta eläinoikeuksiin, vaikkei hänellä niille mitään uskonnollista perustetta olisi koskaan ollutkaan.
Kuka tahansa ja mistä tahansa syystä määrättyihin asioihin uskonut voi lakata uskomasta noihin määrättyihin asioihin.



Kuuluu tuo ainakin katolilaisuuteen.
Mä itse vaan olen siitä huono esimerkki, sillä dissailen esimerkiksi sekasyöjien ja eläinten hyväksikäyttäjien valintoja jatkuvasti.



Kaikenkaikkiaan hyvä pointti Kolibrilta.
Ja vastauksena kysymykseen: kyllä, eikä pelkästään eläimiltä. En kuitenkaan näe, miten anarkismi voisi tätä tilannetta parantaa. Pahentaa varmasti voisikin - vaikka ainakaan eläinten tilanne tuskin voi enää tästä pahentua...



Uskonnoista on toki kivaa poimia vain ne asiat, joitka itsestä tuntuvat jänniltä tai kivoilta...
Mutta (mikään) uskonto ei ole vain pintaa ja yksittäisiä asioita. Kun seuraavan kerran kiinnostut jostain uskonnosta, suosittelen että tutustut siihen hieman syvällisemmin ennen kuin a.) tunnustaudut uskonnon kannattajaksi sekä b.) ennenkuin tunnustaudut sen inhoajaksi. Voisit myös antaa vielä "lisäaikaa" buddhismille, ei kannata suoraltakädeltä tuomita uskontoa jota ei vielä lainkaan tunne.

Uskontojen tarkoitus on etsiä Totuutta. Tuo Totuus ei välttämättä ole oman mielipiteen mukainen, itseasiassa hyvin usein se ei ole. Kysymys kuuluukin, kumpaan on järkevämpää uskoa: Totuuteen vai omaan mielipiteeseen (joka ei tosiaan välttämättä ole se Totuus...)? Kumpaa kannattaa etsiä: omaa mielipidettä vai Universaalia Totuutta?
Siis siitä huolimatta, että tuskin kukaan tuota Universaalia Totuutta (tässä elämässä) löytää.

Btw: nythän tässä foorumissa on koettu ja nähty myös äkillinen uskoontulo sekä uskonnon yhtä äkillinen hylkääminen!



Ei kyse ole ihmisten arvottamisesta. Minusta vain on tekopyhää verrata itseään Gandhiin - tuskin kukaan tässä foorumissa uskoo moraalisiin periaatteisiinsa/päämääriinsä niin totaalisesti että on valmis kuolemaan niiden vuoksi. Siis konkreettisesti, tosielämässä, tositilanteessa - foorumikeskusteluissa nyt on kenen tahansa helppo filosofoida ja jeesustella.

Polvistumalla rukousasentoon aseistettujen miesten eteen sen jälkeen, kun olivat jo monesti varoittaneet että nyt hemmettiin täältä tai tulee kuula kalloon. No, kuula tuli kalloon.

Maailmanrauhan, väkivallattomuuden ja ihmisoikeuksien marttyyri.

Ok. Gandhin ihmisoikeuksista en niin tiiä tai ainaskaa muuten kuin, että intialainenkin on ihminen ... mutta Etelä-Afrikkalainen ei välttämättä.

En oikein ymmärrä, mitä ajat argumentillasi takaa...?
Siis sitäkö, että koska Gandhin ihmisoikeusaktivismi keskittyi lähes ainoastaan Intiaan (ja eihän siellä asu kuin 1.100.000.000 ihmistä...) niin hänen aktivisminsa oli "rajoittunutta" tms. koska se ei kohdistunut koko maailman ihmisiin?
Sinä olet epäilemättä saanut maailmanlaajuisesti aikaan enemmän kuin Gandhi ja/tai epäilemättä tunnet paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet maailmanlaajuisesti enemmän aikaan kuin Gandhi (nimiä olisi muuten todella kiva kuulla!)...eihän tosiaan pelkästään Intian sisällä vaikuttaminen mitään auta. Samaa voi toki sanoa äiti Teresastakin, eihän sekään Intian ulkopuolella ole juuri mitään saanut aikaan. Niin paitsi että perustihan äiti Teresa maailman ensimmäisen länsimaisen AIDS-turvakodin, koska siihen maailmanaikaan kukaan muu tyyppi/mikään muu taho ei halunnut "tautisia homoja" hoitaa. Mutta ihan näpertelyähän tuollainen on, mitä järkeä edes yrittää auttaa yhtään ketään kun ei kumminkaan pysty pelastamaan kaikkia maailman ihmisiä...

Eihän buddhalaisuutta ole unohdettu... Miun mielestä se olis tosi hieno ajatuksiltaan, sillä sen perustojahan on eläinten ja luonnon kunnioittaminen.
Sama pätee hindulaisuuteen ja näissä kummassakin ihmiset ovat muistaakseni kasvissyöjiä.

Buddhalaisuuden (samoin kuin kristinuskonkin) perustoja on elämän kunnioittaminen sen kaikissa muodoissa. Toki tämä tarkoittaa myös eläinten kunnioittamista, mutta pointti olikin että kunnioitus ei rajoitu ainoastaan eläimiin eli eläimet eivät itsessään ole tämän kunnioituksen lähtökohta.

Hindujen ja buddhistien pitäisi olla kasvissyöjiä, mutta kaikki eivät sitä ole...tapa-uskovaisuutta, pinnallista "ei se ole mulle niin tärkeää"-uskovaisuutta ja uskonnon oppien/sääntöjen kiertämistä eri tekosyitä hyväksi käyttäen esiintyy muillakin kuin kristityillä (joiden myös pitäisi olla kasvissyöjiä).

Hmm, eikös raamatussa sanota ihan toista siihen että ihmisten pitäis olla kasvissyöjiä...
Buddhalaisuudelle luonnon kunnioitus on kuitenkin yksi isoimmista asioista

Ei.

Suosittelen sinua tutustumaan keskusteluun Raamattu, eläimet ja yleistä Raamatun tulkinnasta. Siellä on aika pitkä keskustelu siitä, mitä Raamattu kasvissyönnistä ja eläinten oikeuksista sanoo.

T: kristitty kasvissyöjä

Ai, anteeksi, olen saanut vain sellaisen kuvan lukiessani raamattua, mutta mulla ei ilmeisesti sitten tulkinta pelaa, tai jotain...

Tarkotin tietenkin sitä kun se ajoi intialaisten oikeuksia etelä-afrikassa orkkisasukkaiden kustannuksella ja hienoissa lehdissään vielä polkemalla polki niitä. Toki Gandhi on kova jäbä kun sai irrotettua intian brittihallinnosta ilman pahempia taisteluita. Tiesti intia ei vaan kovin kokonaisena pysyny ja sitten on vähän taisteltu sielläki.

Pointti vaan, että kukaan ihminen ei ole ihmistä kummempi. Toki esim Gandhi, äiti-teresa ja kaiken maailman muut kumppanit on saanu paljon aikaan ja vielä mainetta siitä mutta ei se siitä ihmistä kummempaa tee jos minulta kysytään.

Olen kyllä tuosta kanssasi samaa mieltä Homo sapiens, että yksikään ihminen ei ole välttämättä toistaan kummoisempi ja "pyhempi". Jokainen pystyy valinnoillaan joko auttamaan tai tuhoamaan maailmaa. Jokainen ihminen varmasti osittain tekee kumpaakin asiaa, Gandhikin varmaan tiedostamattaan teki vahinkoa toisille lähimmäisilleen. Kukaan ei kuitenkaan pysty kaikkeen ja hyvään pyrkiviä ihmisiä tulee mielestäni aina arvostaa. Sillä mikä onkaan jalompaa kuin pyrkimys hyvään, pyrkimys parannukseen.

Enpä ymmärtänyt pointtiasi vieläkään...haluat varmaankin selventää, mitä tarkoitat sanoessasi "Gandhi polki Etelä-Afrikassa orkkiasukkaiden oikeuksia"?



Homo Sapiensin quoteen ja Marianan ekaan lauseeseen viitaten:
Oletteko todella sitä mieltä, että esimerkiksi minä ja äiti Teresa olemme yhtä hyviä ihmisiä? Ja jos vastaus on kyllä (huom: hemmetin hyviä perusteluja tullaan vaatimaan!), niin laajennetaan mittakaavaa: ovatko "Jammu-Setä" ja äiti Teresa yhtä hyviä ihmisiä? Ja jos vastaus on kyllä ( ) niin soitan valkotakkisia paikalle...

Marianan viimeisestä lauseesta olen samaa mieltä: jokainen sielu on samanarvoinen. Mutta omilla valinnoillaan/teoillaan sielu voi alentaa tai ylentää arvoaan.
Ja tää teesi on muuten aikalailla sama niin buddhismin kuin kristinuskonkin osalta.

Minusta jokainen ihminen on sisimmässään "hyvä", samoin kun on "pahakin". En usko että kukaan olisi pyyteettömän hyveellinen, edes Äiti Teresa. Toista ihmistä voi arvostaa hänen tekojensa vuoksi, mutta en silti pidä Äiti Teresaa parempana ihmisenä kuin Jammu-setää. Jokainen ihminen on sekä valintojensa että myös perimänsä ja ympäristönsä summa. Mitä enemmän pystyy omilla teoillaan voittamaan vaikeat esteet, sitä parempi. Kaikki eivät tähän kuitenkaan pysty ja ymmärrän myös näitä ihmisiä. Ammattialallani en koe voivani arvostella ihmisiä "hyviksi" ja "pahoiksi". Voin arvostaa heidän tekemiään valintoja, tai pitää niitä erittäin huonoina, mutta tärkeää on kuitenkin nähdä heidän inhimillisyytensä.

Ihmisellähän on toki vapaus valita hyvän ja pahan välillä, sillä hän ymmärtää niiden eron.
Tapauksissa, joissa tätä ymmärrystä ei ole (lapsesta asti aivopesua kyseenalaisilla moraali-dogmilla kuten "lihan syönti on ihan normaalia/oikein", älykkyys ei riitä käsittelemään abstrakteja konsepteja kuten "hyvää" ja "pahaa", jne), voidaan tietysti katsoa ettei kyseessä ole varsinainen "synti" sillä "synnistä" voi puhua ainoastaan silloin kun tehdään väärin/pahaa tahallisesti ja täydessä ymmärryksessä.



Ei kukaan varmasti olekaan. Mutta harva ihminen on pyyteettömän hyveellinen niin pitkälle kuin esimerkiksi äiti Teresa oli.



Jos kuitenkin yritämme pysyä realiteeteissä...
"Jammu-setä" raiskasi ja tappoi kaksi pikkutyttöä. Kun taas äiti Teresa uhrasi itsensä ja koko elämänsä muiden auttamiselle.

Filosofointi foorumissa on minustakin mukavaa, mutta väitän Jammu-sedän uhreille olleen todella vaikeaa nähdä Jammun inhimillisyys ja sisäinen hyvyys
Vääriä tekoja, pahuutta, on olemassa. Ellei näin olisi, ei meillä olisi mitään syytä roikkua täällä foorumilla miettimässä miten eläimiin kohdistuva julmuus saataisiin loppumaan. Esimerkiksi julmuus eläimiä kohtaan on konkreettista, olemassaolevaa vääryyttä/pahuutta. Se ei katoa jeesustelulla ja pahantekijöitä/vääryyttä "ymmärtämällä" - sen sijaan olisi ehkä aika alkaa ymmärtää pahantekijöiden/vääryyden uhreja, nähdä asiat vaihteeksi heidän näkökulmastaan.

Eräs näkökulma on, että ihminen alkaa toteuttaa sitä miksi hänet luokitellaan. Siis jos on vaik luokan häirikkö, niin tyyppi toteuttaa samaa rooliaan, halusi tai ei. Häntä kohdellaan myös lähtökohtaisesti pahiksena.

Ehkä pahaksi luokittelussa on juuri vaarana, että näkee pahuuden ulkopuolella eikä koskaan itsessään. Jos antaa väärin tehneelle ihmiselle mahdollisuuden, teon voi tuomita pahaksi mutta antaa ihmiselle mahdollisuuden yrittää sovittaa tekonsa. Ehkä joku Jammu on sekopäinen psykopaatti, mutta tyypit joilla on normaalit aivot ja empatiakyky. Itsekin tekee pahoja tekoja, on motivoivampaa että joku sanoo minun erehtyneen tai toimineen taitamattomasti (hieno termi), kuin että lätkäisee heti otsaan leiman paha ihminen.

No kyllähän raamatusta löytyy hyvinkin selkeästi pätkiä joissa kasvissyönti on heikkouskoisten touhua. Mutta tuolta raamattutopiceistahan voi katella miten kukin haluaa raamattunsa lukea.



No siellä oleillessaan ja intialaisten oikeuksia puolustaessaan kamu omisti sanomalehtiä joissa sitten kertoili miten mustat on spurkuja joita voi ja pitää potkia päähän. Tiesti se nyt oli ihan normaalijuttu siihen aikaan mitä "ihmiset" harrasti.



No sehän riippuu mistä asiaa kattoo. Jos ruvetaan kaivelee äiti-teresan juttuja, eikä tarvii etes kaivella paljoo kun on sen verran julkinen kamu ollu, niin äkkiäkös sieltä löytää ettei se mikään maailman jee autan kaikkia köyhiä pois köyhyydesta ja sairaita terveeksi -kamu ole. Toisaalta onhan Jammu-kamukin voinut tehdä jotain mukavaa ja ystävällistä mitä Äiti-Teresa ei ole koskaan tehny tai olisi pystynyt tekemään.

Tai kun Äiti-Teresa on kauniin julkisuuskuvansa mukaan auttanut miljaardeja niin siinä sivussa on saattanut jäädä miljaardi heitteillekin. Tällä tiesti tarkotan sitä, että tällä maailman mukavimman kamun statuksella se keräsi helvetilliset vuoret rahaa jota tiesti lahjottelijat saatto luulla, että menee intian köyhien ja sairaitten hyväksi mutta sillä vaan rakenneltiin kirkkoja ja nunnasysteemeitä ja joku ylikaru kärsimyspaikka sairailla, koska kärsimyksen kautta pääsee paremmin kosketuksiin Jeesuksen kanssa Teresan mukaan. Unohtamatta tiesti, että sen uskomuksen mukaan hän itse pääsi siinä sivussa lähemmäs Jeesusta, kun sai olla kärsimyksen keskellä.

Nojoo lähinnä rasittaa, kun kovasti mainostetaan jotai kamua yli-ihmiseksi jollain perusteella mutta eipä ole vielä semmosta tullu loppupelissä vastaan. Ihminen on ihminen vaikka voissa paistais.

Toki vääriä tekoja (tarkemmin sanottuna ei-oikeutettavissa olevia tekoja) on olemassa, mutta niistä voidaan keskustella myös ilman, että otettaisiin kantaa siihen, kuinka pahoja niiden tekijät ovat. Jälkimmäisen kysymyksen ongelmana on, että on tiettyjä filosofisia syitä pitää moraalisen vastuun käsitettä tavallisesti oletettua heikompana.

Lähde? Ja mitä tarkoittaa "päähän potkiminen", kun se ei kuitenkaan tarkoita konkreettista potkimista?

Äiti Teresan kritiikkiä on täällä.

Pahuuden näkeminen omassa itsessä tai diplomaattisemmin omien väärien tekojen/toiminta- tai elämäntapojen tunnistaminen on lähtökohta sille, että voi hedelmällisesti yrittää parantaa maailmaa. Peiliä on syytä pitää oman nenän edessä jatkuvasti, ennenkuin alkaa vaatia peiliinkatsomista joltakin muulta.



Kukaan ei tässäyhteydessä ole viemässä keneltäkään mahdollisuutta katua ja sovittaa vääriä tekojaan. Jammu vaan on huono esimerkki, kun tyyppi selvästikään ei kadu/halua sovittaa yhtään mitään tekemisiään...

Pointti ei ollut se, etteikö kuka tahansa voisi katua "syntejään", saada ne anteeksi ja mahdollisuuden sovittaa ne (sovitus ei vättämättä tarkoita, että pitäisi aktiivisesti tehdä hyvää vaan sitä, että ei enää toista syntiä, esimerkiksi muuttamalla pysyvästi elämäntapojaan - kuten rupeamalla kasvissyöjäksi ).
Pointti oli, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä hyviä ja että pahojakin ihmisiä on olemassa. Teorisoida toki voi, mutta konkreettisessa reaalielämässä tulee kyllä totuus silmille päivittäin.

Tämän kirjan kirjoittajakamu.

edit: Edelleen minusta on hauska tämä buddhalainen systeemi siitä, että ihmisten teot on enemmän tai vähemmän fiksuja. Verrattuna siihen, että ihmiset olisivat hyviä tai pahoja tai toisiaan parempia.

Kaikkeahan voi aina väittää, pitäisi nähdä alkuperäiset lähteet, netistä löytämäni Gandhin kuvaus muista vangeista likaisina ja eläinten tavalla käyttäytyvinä ei vielä vakuuttanut. Tuo väite murhan salailusta on aika.. jännä.

Minä en usko että on olemassa hyviä ja pahoja tekoja. On olemassa taitamattomia ja taidottomia tekoja, mutta ei varsinaisesti hyviä ja pahoja. En siis pidä tuota lausettasi faktana.

Tottakai uhrien on tätä vaikea nähdä, koska he ovat olleet osallisena tässä teossa - sen kohteena. Heillä ei ole siis mahdollisimman puolueeton näkemys. He ovat tunteneet sen kivun ja kärsimyksen, jota ei kenellekään soisi.

Miksei? Vaikka kannatan eläinten oikeuksia ja erityisesti tehotuotannon loppumista, niin voin silti katsoa asioita myös toiseltakin kannalta. Eivät karjatilojen pitäjät ole "pahoja ihmisiä", he vain eivät tiedosta tekojensa merkityksiä.

Tärkeää on toki nähdä jokaiselta kantilta asioita. Kuitenkin uhrien tilanteista puhutaan aika paljon. Olen itsekin ollut uhri ja kärsin siitä vieläkin, joten ymmärrän kyllä hyvin uhrien kokemukset. Ne eivät kuitenkaan mitätöi kokonaan toisen arvoa ihmisenä, elollisena olentona.


Olen kyllä tässä eri mieltä kanssasi. Ellet ole täydellisesti elänyt toisen ihmisen elämää, et voi mielestäni pitää häntä pahana ihmisenä. Et tiedä hänen inhimillisen kärsimyksen määrää etkä voi siis katsoa häntä alaspäin. Ja tämän todellisuuden kanssa täytyy vain elää, ja sen täytyy olla elämänfilosofiana työskennellessä sosiaalialalla, kuten minäkin teen.

Niin parasta lähdettä kai olisi kun kaiveleisi kaikki Indian opinioinit jostai arkistosta mutta kuka semmosta jaksaa. Jos niistä on arkistot

Missä kohtaa "Raamatusta löytyy hyvinkin selkeästi pätkiä, joissa kasvissyönti on heikkouskoisten touhua"?!?



Minäkin olen netistä lukenut, että Albert Einstein oli varastanut suhteellisuusteorian eräältä oppilaaltaan ja lavastanut sitten tämän oppilaansa itsemurhan.
Ja tottahan toki netistä löytynyt juttu todistaa aukottomasti, että edelläoleva teesi on tosi kuin vesi ja Einstein ei ollut muuta kuin tyhmä murhaaja. Ja samoin Gandhi, netissähän luki niin joten se on totta.

Tietenkin jätämme laskuista sen, että eräillä tahoilla olisi ollut (ja on ehkä yhä) tarve mustamaalata Gandhia ja Einsteinia.
Ottaen huomioon, millaista vahinkoa Gandhi sai aikaan Englannin valtiolle ja sen maineelle, eräillä tahoilla riittää innostusta esittää historian tapahtumat hieman erilaisessa valossa kuin ne todellisuudessa tapahtuivat.
Ja Einstein, jonka pohjatyö oli USAn ydinpommin kehittämisessä erittäin tärkeää, menikin julkisesti paheksumaan tapaa jolla USA oli tätä pohjatyötä hyväksikäyttänyt ja keräsi vielä adressin täyteen niiden tiedemiesten nimiä, jotka vastustivat ydinaseiden kehittelyä. Ja kappas, kuinka juhlittu nero Einstein yhtäkkiä muuttuikin mediassa epäilyttäväksi: mahdolliseksi varkaaksi ja jopa mahdolliseksi murhaajaksi...
Opiskelemamme historia on valitettavan harvoin (koko) totuus. Hyvä esimerkki on USAssa vietettävä "kiitospäivä" jota vietetään sen kunniaksi kun intiaanit antoivat amerikanmaan uusraivaajille



Tietääkseni Wikipediaan voi kuka tahansa laittaa mitä tahansa?

Kun ottaa huomioon, että äiti Teresa eli koko elämänsä äärimmäisen köyhyyden keskellä, tehden töitä jopa 14 tuntia vuorokaudessa, omistamatta mitään ja ilman mitään omaa elämää niin tuntuu aika oudolta väite, että hän teki niin vain kerätäkseen itselleen rahaa. Ainakaan äiti Teresa ole koskaan näistä väitetyistä rahoista nauttinut. Tai ehkä sillä oli salainen rahasäiliö ja se sukelteli siellä rahoissaan kuin Roope Ankka konsanaan...

Kuka meistä täällä olevista on tehnyt epäitsekkäitä tekoja ja uhrannut itseään/elämäänsä muiden hyväksi samassa mittakaavassa kuin äiti Teresa - edes pientä osaa siitä mittakaavasta?

Missä on logiikka silloin, kun Jammu-setää puolustellaan ja äiti Teresaa dissaillaan?



Mutta eipä ole tehnyt. Sen sijaan äiti Teresa on. Näin siis reaalimaailmassa.
Hypoteettisessa jossittelu-maailmassasi Jammu saattaa toki olla varsinainen enkeli ja äiti Teresa varsinainen paholainen.



Miksei soisi? Uhrien kipu ja kärsimyshän ovat vain illuusiota ja Jammun sielun taitamattomuuden heijastumia. Jammu pitäisikin päästää vapaalle jalalle, sillä hän ei ole syyllinen mihinkään väärään: hänhän on viaton sillä hän on vain taitamaton...



Olen varmasti puolueellinen, ahdasmielinen, mustavalkoinen ja tuomitseva.
Mutta minä asetun uhrin puolelle.
Minkään olennon kokema suurikaan kärsimys ei oikeuta tätä olentoa tietoisesti aiheuttamaan samanlaista kärsimystä muille olennoille: varsinkaan niille jotka ovat tälle olennolle aiemmin aiheutettuun kärsimykseen täysin viattomia (kuten lapset tai eläimet).

Uhrilla ei ole oikeutta mitätöidä hänelle väärin tehneen ihmisen arvoa elollisena olentona. Mutta väärintekijällä on oikeus mitätöidä uhrinsa arvo elollisena olentona aiheuttamalla tälle vääryyttä.
Hieman ristiriitaista...?

Joo, mutta siellä, niin kuin tiedeyhteisössäkin, pätee ns. peer review. Tämän vuoksi Wikipedian ja Encyclopedia Britannican luotettavuudessa ei havaittu merkittävää eroa.

Sinulla on nyt se ongelmallinen oletus, että toimijan "pahuuden" kieltäminen tarkoittaisi hänen tekojensa puolustamista.

En tosin ole varma, miten tuo "taitavuus" vs. "taitamattomuus" suhtautuvat moraalisuuteen tai moraalittomuuteen. (Sivuhuomiona muuten, että Marianan suhtautuminen aborttiin muissa ketjuissa ei vaikuta ilmentävän tätä taitavuusnäkökulmaa vaan selvän moralisoivaa näkökulmaa - tai ainakin tämän perusteella näiden lähestymistapojen välillä ei näytä käytännössä olevan merkittävää eroa. Tätä en nyt varsinaisesti esitä minään kritiikkinä, onhan itsellänikin taipumusta moralisointiin toisissa asioissa.)

Jee päästiinkö taas lueskelee raamattua?
Room. 14:1
Eikös se ole vähän heikkouskoista kun jumala on luonut sulle kaikki maailman örkit ruuaksi mutta et usko kummiskaa. Nojoo itseäni ei loppupelissä edelleenkään raamattu pahemmin kiinnosta.



No ton kirjajutun jutut pohjautuu pitkälle Gandhin hienoon lehteen ja sen omiin kirjoituksiin. Olisi tiesti kiva niitä lueskella mutta kun ei satu olemaan lehtipinossani.



Ja historiassa monesti opetetaan myös hyvin puolueellisesti, että Äiti-Teresa on paras kaikista ja Gandhi on täydellinen ihmisoikeuskamu. Edelleen minusta Gandhi on kova jätkä mutta ei mikään ihmistä kummempi.



No eihän se niitä itselleen säiliöön kerännyt vaan laajenti sitä iloista Missionaries of Charity -systeemiään ja loput pisti vatikaaninpankkiin. Kyllä nyt miljoonilla amerikan dollareilla olisi saanut melkosia laitoksia intiaan.

Miksipä se olisi halunnut pyöriä rahoissa, jos sen ajatusmaailman mukaan pääsi lähemmäksi Jeesusta kärsimyksen kautta. Ja sinne kai se halusi.


No taitamatompa hyvinkin ja niin taitamaton, että joutu vankilaan. Jopa niin taitamaton, että parempi pitää niuvanniemessä, koska menee kummiskin toimimaan taitamattomasti vapaalla.


Ai niinkuin Gandhi oli kova jätkä ja puolusti intialaisten oikeuksia niin sillä on oikeus mitätöidä alkuperäisten etelä-afrikkalaisten kokema vääryys.

Jammu-setää ei voida juuri sen vuoksi päästää vapaalle jalalle, sillä hän ei ole vieläkään tajunnut tekojensa taitamattomuutta eikä näin ollen kadu/halua parantaa sitä. Koska hän haluaa jatkaa vielä näitä taitamattomia tekoja, hänet täytyy pitää erossa muusta yhteiskunnasta.

Tottakai mikään ei oikeuta aiheuttamaan kärsimystä. Voin kuitenkin ymmärtää, että moni ihminen on kokenut elämässään niin suuren määrän tuskaa, että ei osaa toimia kuin taitamattomasti. Tällöin esimerkiksi terapian avulla myös hänelle täytyy saada apua, jotta hän oivaltaa tekojensa satuttavan ihmisiä ja löytävän taitavuuden sisältään. Sosiaalialalla olen nähnyt paljon uhreja, lapsia joista on kasvanut väkivaltaa harjoittavia puolisoita tai leskiä joiden vanhemmat ovat vuosikymmeniä sitten vaurioittaneet heidän sisintään. Tällaiset asiat jättävät jälkiä, eikä näitäkään ihmisiä tulisi hyljätä.

Kenellekään ei ole oikeutta satuttaa toista. Meillä yhteiskuntana on velvollisuus hankkia apua "väärintekijöille" sekä niille joita kohtaan he ovat tehneet "väärin", ts. taitamattomasti.


Olin aivan varma, että toki tämä asia tuodaan esille myös tässä ketjussa.. Mikä on aivan ymmärrettävää, koska mielipiteitäni suhteessa tuohon asiaan voidaan nähdä aika tiukkana. Yritän siis hieman valottaa tuota asiaa.

Jälleen kerran täytyy huomauttaa, että en ole vastustamassa abortin laillisuutta. Vastustan niitä perusteita, joilla abortti tehdään ja sitä yleistä ilmapiiriä, että abortti on vastaus kaikkiin maailman ongelmiin (ylikansoitusongelmien vuoksi meillä rikkaissa maissa ei saisi syntyä ei-toivottuja lapsia, perheen sosiaalinen tilanne on niin huono, vaikka harvassa maassa on niin hyvä sosiaalinen tukijärjestelmä kuin Suomessa, vammaisia ihmisiä ei saisi syntyä tähän maahan, koska ne vievät aikaa ja rahaa). Syytän aborteista ennen kaikkea yhteiskuntaa ja tietysti sen jäseniä siitä, että he eivät ole kyenneet auttamaan tarpeeksi abortinhakijoita. Moni raskaana oleva nainen kokee kiristystä puolisonsa tai sukulaistensa taholta. Toki kyseinen hakija on myös itse taitamaton tekijä, koska on raskaana mikä viittaa siihen että ehkäisyä tai sterilisaatiota ei ole käytetty tarpeen vaatiessa, mikä olisi pelastanut mahdollisesti tämän uuden elämänalun. Olen samaa mieltä gynekologi Arto Vuorjoen kanssa (joka ei ole aborttivastainen ja on itse suorittanut abortteja naisille), siitä että adoptiota ei ole kannustettu tarpeeksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Naisille esitellään uhkakuvia, kuinka vaikeaa on antaa lapsen kasvaa toisessa perheessä ja kuinka sitä päätöstä tulee aina harmittelemaan. Vaikka ihan yhtä hankalaa on elää tiedostaen, että on tapattanut uuden elämän sisällään. Ylipäätänsä esimerkiksi avoin adoptio tulisi minusta hyväksyä Suomessa. Tässä asiassa siis yksilö on taitamaton, koska ei ajattele adoptiota hyvänä vaihtoehtona abortille samoin kuin yhteiskuntakin.

Toivottavasti tämä selvensi hieman näkökantaani.

Buddhalaisia mietintöjä asiasta:

http://www.buddhanet.net/e-learning/history/wbq28.htm

http://www.bbc.co.uk/religion/religions/bu.../abortion.shtml

http://www.rcrc.org/perspectives/buddhism.cfm

Itseasiassa luomiskertomus, jossa Jumala itse kertoo mitä hän on ihmisten (siis minunkin) ruuakseni luonut, on ilmeisesti jäänyt sulta täysin lukematta?
Gn 1:29 "minä annan teille kaikentyyppiset viljakasvit jotka siementä tuottavat... ...ja kaikentyyppiset puut, joissa on siementä tuottavaa hedelmää: näistä rakentukoon ravintonne" ja sitten Jumala vielä toteaa Gn 1:30 ja Gn 1:31 että eläimille "annan ravinnoksi vihreän ruohon" ja sen jälkeen "Jumala näki kaiken tekemänsä, ja näki että se oli hyvää."

Ja mulle kristittynä on Jumalan sanomiset aika paljon tärkeämpiä kuin roomalaisten tai varsinkaan Paavalin osin varsin mielivaltaiset/puolueelliset näkökannat.



Ymmärtääkseni tämä väite Gandhin harrastamasta etelä-afrikkalaisten dissailusta on kokoajan ollut aika pitkälle sun omiin luuloihin/kuulopuheisiin/hyvin kyseenalaisiin nettilähteisiin perustuvaa "faktaa"...
Noista sun jutuista menee aikalailla pohja, kun jutut pohjautuu pitkälle Gandhin hienoon lehteen ja sen omiin kirjoituksiin. Olisi tiesti kiva niitä lueskella mutta kun ei satu olemaan lehtipinossani.



Toki äiti Teresa tarvitsi rahaa (laajentaakseen) toimintaansa - ei nälkää näkeviä voi Pyhällä Hengellä syöttää. Ja Vatikaanin Pankki puolestaan käytti kerättyjä rahoja muihin projekteihin - katolinen kirkkohan on yksi maailman suurimmista hyväntekeväisyysjärjestöistä.



*reps*



Siis mitä noihin abortti-keskusteluissa (Sikiöt roskiin ja Hyväksytkö abortin) esiintyneisiin argumentteihin tulee, niin mähän olen Marianan kanssa täysin samaa mieltä abortin vääryydestä.
Mutta hei, mullahan on täysi oikeus olla tällainen moralisti kun oon kiihkokristitty ja muutenkin kaikenlaisen ahdasmielisen aivopesun uhri! Mä olen vaan taitamaton kun en pysty hyväksymään elävien olentojen tappamista metsissä, teurastamoissa, kohduissa, sodissa ja tiesvaikkamissä! Ehkä mä joskus vielä tuun taitavaksi ja lakkaan näkemästä tappamisen vääryytenä/pahana asiana...mutta siihen asti tulen aktiivisesti moralisoimaan elävien olentojen tappamista (kuten eläinten teurastamista tai ihmissikiöiden abortointia) pitkin eo-foorumin topikkeja