Suomessa on tällä hetkellä noin 1500 turkistarhaa.

Suomessa tarhataan vuosittain yli kaksi miljoonaa kettua...

...ja yli kaksi miljoonaa minkkiä.

Muita tarhattavia eläimiä ovat supikoira (kuvassa), chinchilla, hilleri, rämemajava (nutria) ja viimeisimpänä tulokkaana angorakani.

Turkiseläimiä on tarhattu vasta 60-80 vuotta, joten niillä on edelleenkin kaikki luontaiset vaistot ja tarpeet jäljellä. Turkistarhoilla eläimet eivät pysty toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään, kuten saalistusta, kaivamista, uimista tai sosiaalisia suhteita.

Turkiseläimet viettävät koko elämänsä ahtaissa ja virikkeettömissä verkkopohjaisissa häkeissä.

Ketulla on häkissään tilaa puolisen neliömetriä. Luonnossa ketun elinpiiri on useita neliökilometrejä, joten tila häkissä saattaa olla alle miljoonasosa normaalista elintilasta.

Minkillä on häkissä tilaa 0,2 neliömetriä. Luonnossa minkin reviiriin voi kuulua kymmenenkin kilometriä rantaviivaa. Häkeissä vettä on tarjolla juomakupillisen verran.

Vankeudessa eläminen aiheuttaa eläimille pakonomaisia sijaistoimintoja, kuten häkin seinille hyppimistä. Myös lannistunut liikkumattomuus on tavallista.

Tarhoilla tavataan osaksi halvaantuneita, kituvia eläimiä ja oman häntänsä poikki purreita yksilöitä. Jopa viidesosa turkistarhojen kettuemoista tappaa omat poikasensa.

Turkistarhat eivät anna tarpeeksi suojaa talven kylmiltä viimoilta tai kesän helteiltä.

Turkistarhat ovat yksi suurimmista pohjavesien pilaajista. Turkistuotannon vuotuiset typpi- ja fosforipäästöt vastaavat 1,7 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien määrää.