Broileri on Suomen ylivoimaisesti runsaslukuisin tuotantoeläin, ja broilerin kulutus on viime vuosikymmeninä kasvanut valtavasti. Kun vielä 70-luvun alussa keskivertosuomalainen söi kilon broilerin lihaa vuodessa, kulutus on nykyään jopa 14 kiloa. Tämä tarkoittaa 51 miljoonaa tapettua lintua vuodessa. Tuotannon kasvaminen on merkinnyt erittäin intensiivisten kasvatusmenetelmien käyttöä, mistä harva broileria syövä on tietoinen.

Suomessa on 124 broileritilaa, jotka sijaitsevat lähinnä Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. 80-luvulta lähtien täällä kasvatettavat linnut ovat olleet Ross-yhtiön kehittämiä hybridejä, jotka tuodaan Suomeen Skotlannista. Broilereita kasvatetaan suurissa ikkunattomissa turve- tai sahanpurupohjaisissa halleissa, joissa on noin 15 000 - 25 000 lintua. Yhdellä tilalla on yleensä noin 40 000 broileria kerrallaan, mutta taloudellisten vaatimusten vuoksi tilakoot kasvavat yhä.

Broilerintuotanto on hyvin pitkälle automatisoitua. Hallien valaistusta, lämpötilaa ja ilmankosteutta säätelevät osittain automaattiset laitteet, ja broilerit myös ruokitaan automaattisilla ruokinta- ja juomalaitteilla. Kasvattajan tehtävänä on oikeastaan vain huolehtia laitteiden toimivuudesta.

Suuri eläinmäärä ja ahtaus estävät broilereiden lajityypillisen käyttäytymisen, joka on edelleen samanlaista kuin niiden luonnonvaraisilla sukulaisilla. Vaikka parven koolla on suuri merkitys lintujen hyvinvoinnille, eläinsuojelulaissa ei ole minkäänlaista eläintiheyttä koskevaa määräystä. Erityisesti kasvatuksen lopussa broilerit elävät ahtaasti: lintuja on keskimäärin 25 jokaisella neliömetrillä, jolloin yhdellä broilerilla on liikkumatilaa alle A4-paperiarkkia.

Kasvatushalleissa ei käytetä orsia eikä muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen stressiä ja turhautumista. Broilereilla ei myöskään ole mahdollisuutta etsiä itse ruokaansa, vaan se tarjotaan ruokakouruista. Vesi tulee juomalaitteista, joita nostetaan lintujen kasvun mukaan. Osa jalkavaivaisista linnuista ei enää ylety laitteeseen ja saattaa kuolla janoon. Lisäksi eläimet joutuvat tilanpuutteen vuoksi syömään toisissaan kiinni, mikä on ristiriidassa niiden luontaisen käyttäytymisen suhteen.

Vaikka  eläinsuojelulain mukaan eläinten on annettava levätä kunnolla, broilereiden riittävästä lepoajasta ei ole määräyksiä. Lintujen yö kestääkin käytännössä vain puolesta tunnista viiteen tuntiin linnun iästä riippuen. Muun ajan hallit ovat valaistuja, jotta broilerit söisivät paljon ja kasvaisivat nopeasti. Nukkuminen ei ole mahdollista valoisaan aikaan, sillä valveilla olevat linnut häiritsevät liikkeillään torkkujia.

Eläinten yksilöllinen hoito ei ole broilerin tuotannossa mahdollista. Kasvattamoista löytyy kuolleita lintuja päivittäin: viiden kasvatusviikon aikana kahdesta kolmeen prosenttia kaikista broilereista kuolee. Varsinkin untuvikon tavallinen kuolinsyy on nälkäkuolema. Luonnossa poikaset oppisivat syömään emon opastuksella. Koneellisesti haudottuihin untuvikkoihin ei tehotuotannossa ole kuitenkaan aikaa paneutua yksilöinä, joten ne kuolevat nälkään tai janoon, elleivät opi ajoissa syömään omin avuin.

Vanhemmaispolvi, eli lihaksi kasvatettavien broilereiden vanhemmat, kärsii kroonisesta nälästä. Jalostuksesta johtuvan suuren ruokahalun takia linnut kasvaisivat liian nopeasti ja olisivat liian sairaita tullessaan 24 viikon ikäisinä sukukypsiksi. Jotta emolintuja pystyttäisiin pitämään tuotannossa mahdollisimman pitkään, niille annetaan vain noin viidesosa niiden tarvitsemasta ravinnosta. Nälkäiset linnut purkavat usein turhautumistaan käyttäytymällä aggressiivisesti lajitovereita kohtaan.

Broileriteollisuuden räikein epäkohta on kuitenkin intensiivinen jalostus, mikä aiheuttaa linnuille monenlaisia sairauksia. Koska broilerit on jalostettu kasvamaan mahdollisimman nopeasti, niiden sydän, keuhkot ja jalkojen luut eivät ehdi kehittyä riittävän nopeasti. Jalkaviat ja -kivut, joita on vaikea havaita, vähentävät broilerien luontaista käyttäytymistä, joten ne liikkuvat, kuopivat maata, venyttelevät siipiään ja puhdistavat höyheniään vähemmän. Pahimmassa tapauksessa linnut kyyhöttävät maassa ja liikkuvat vain pakotettuina. Liikuntakyvyttömän broilerin on myös vaikea saada vettä ja ruokaa, joten se voi kuolla janoon tai nälkään. Jalostamisen aiheuttama äkillinen sydänkuolema ja virustaudit ovat myös tavallisia kuolinsyitä.