Suomessa on yhteensä 70 eläintarhaa, eläinpuistoa, kotieläinpihaa, terraariota sekä pysyvää eläinnäyttelyä ja muuta attraktiota, joissa vangittuja eläimiä esitellään reilusti yli miljoonalle ihmiselle joka vuosi. Eläinoikeusnäkökulmasta eläintarhat, kuten mikä tahansa eläinten hyväksikäyttö, on väärin. Ihmiselle eläintarha saattaa tarjota viihdykettä, mutta eläimelle se merkitsee elinkautisvankeutta.

Tekevätkö eläintarhat suojelutyötä?

Eläintarhojen sanotaan edistävän luonnon moninaisuuden säilymistä, sillä ne lisäännyttävät harvinaisia ja uhanalaisia eläimiä sekä elvyttävät uhanalaisia luonnonkantoja tarhoista vapautettavilla yksilöillä. Eläintarhat myös keräävät ja välittävät tietoja eri ekosysteemeistä ja niihin liittyvistä ympäristökysymyksistä sekä uhanalaisista lajeista – lähinnä niiden suojelusta ja niitä uhkaavista tekijöistä. Tämän lisäksi eläintarhaoloissa tutkitaan luonnossa huonosti tunnettujen lajien biologiaa. Tarhaoloja on pyritty kehittämään mahdollisimman luonnonmukaisiksi, jotta eläinten luontaiset käyttäytymistavat säilyisivät. Näin ollen moni katsoo, että eläintarhat tekevät arvokasta eläinsuojelutyötä, ja että niiden toiminnan tukeminen on hyväksyttävää ja tärkeää.

Paitsi koko perheen viihdykkeenä, eläintarhauksen sanotaan palvelevan myös opetustarkoituksessa. Juuristaan vieraantuneelle nykyihmisille pyritään sen avulla tarjoamaan mahdollisuus tutustua alkuperäänsä ja luonnon monimuotoisuuteen. On surullista, jos tätä sinänsä hyvää tarkoitusperää eivät palvele muut keinot kuin vierailut eläintarhoilla. Viemällä lapsemme tarhoille opetamme heille, että eläimet ovat alempiarvoisempia huvittelukappaleita, eivät tuntevia yksilöitä, joilla on luontaista arvoa ja oikeuksia.

Uusi asetus vaatii parempia olosuhteita

Suomessa eläimiä saa esitellä vain lääninhallituksen luvalla. Se myös päättää, onko kyseessä eläintarha vai pysyvä eläinnäyttely ja tutkii, elävätkö eläimet kunnollisissa oloissa ja huolehditaanko niistä hyvin. Jos väärinkäytöksiä havaitaan, se voi peruuttaa luvan. EU:ssa hyväksyttiin vuonna 1999 direktiivi koskien näytteille päätyvien luonnonvaraisten eläinten hoitoa. Se on nykyään osa Suomen lainsäädäntöä, ja eläinsuojelulakia muutettiin maa- ja metsätalousministeriön antaman asetuksen mukaan. Asetuksessa määriteltiin eläinten olot yksityiskohtaisesti. Sen mukaan eläimiä on pidettävä riittävän tilavissa oloissa, jotka on tarpeen mukaan kyettävä myös lämmittämään. Ilmanvaihdon on myös toimittava, kulkuteiden oltava turvallisia, eikä aitaamisessa saa käyttää piikkilankaa. Eläinten tarpeeton häirintä on kielletty, eikä niiden lähistöllä saa esiintyä liikaa melua. Kaikilla eläimillä on oltava mahdollisuus ruokailla yhä aikaa, ja juominen on järjestettävä siten, ettei eläimen kieli jäädy talvella kiinni juoma-astiaan. Asetuksessa kiinnitetään huomiota myös virikkeiden tarjontaan ja eläinten luontaiseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi rotille on tarjottava kiipeilymahdollisuus, ja ketuilla ja muilla koiraeläimillä on oltava vähintään 600-neliöinen ulkotarha.

Eläimet kuitenkin nähdään eläintarhoilla usein pelkkinä turistiattraktiona, ja niiden hyvinvoinnista tai lajityypillisistä tarpeista ei huolehdita riittävästi. Esimerkiksi suurin osa eläintarhojen omistajista ei edes havainnut ministeriön asetusta. Asetus haastaa Suomalaiset eläintarhat, pysyvät eläinnäyttelyt ja muut eläimiä esittelevät attraktiot kohentamaan eläinten hoitoa ja olosuhteita: käytännössä ne on vastedes asetettava liiketoiminnassa etusijalle. Osan kotieläinpuistoista uskotaan joutuvan vaikeuksiin uuden asetuksen myötä. Helsingin Sanomien haastattelussa eläinlääkintäylitarkastaja Jaana Mikkola arvioi jokaisen kohteen Suomessa joutuvan remontin alle, myös Korkeasaaren. Uuden asetuksen myötä esimerkiksi Särkänniemen delfiineille on rakennettava reippaasti lisää tilaa, ja Ranuan minkkien, vesikkojen, kärppien ja muiden pikku nisäkkäiden on saatava suuremmat ulkotarhat.

Uuden asetuksen vuoksi joidenkin paikkojen luokitus tullee putoamaan. Särkänniemen delfinaariolle tämä tietää putoamista eläintarhaluokasta pysyväksi eläinnäyttelyksi. Käytännössä tämä tarkoittaa muutosta toiminta-ajatuksessa: eläinnäyttely esittelee eläimiä yleisölle, mutta eläintarhat tekevät myös tieteellistä tutkimusta ja suojelutyötä. Eläintarhoilta säädös edellyttää paneutumista valistustyöhön. Muutokset on tehtävä vuoteen 2008 mennessä – Särkänniemelle tosin on annettu aikaa vuoteen 2013.

Harhaanjohtava kuva eläimistä

Kaikista puolusteluista huolimatta eläintarhauksen perimmäinen syy on voitontavoittelu, eikä se eläinoikeusnäkökulmasta katsottuna juurikaan eroa muista eläimiä hyväksikäyttävistä teollisuudenaloista. Eläintarhaus tekee hallaa ihmisen ja eläimen väliselle suhteelle, sillä se vahvistaa uskomusta eläinten ja luonnon “toiseudesta” meihin ihmisiin nähden. Eläintarhojen toiminnan takana on ajatus, jonka mukaan eläimellä ei ole luontaista arvoa tai oikeuksia, vaan että se on olemassa ihmisten tarpeita varten.

Käytännössä uuden asetuksen vaatima riittävän suuri ja lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistava elintila tarkoittaisi eläimille pitkälti niiden luonnontilaisten elinympäristöjen kaltaisia alueita. Vaatimus tarpeettoman häirinnän ja melun poistamisesta eläinten läheisyydestä tekisi suurten yleisömäärien läsnäolon mahdottomaksi. Eläinten näkeminen tarhoilla olisi siten yhtä todennäköistä kuin luonnossa. Kuinka moni olisi enää valmis maksamaan pääsymaksuja? Ongelma on se, että maksettuaan pääsymaksun ihmiset odottavat saavansa rahoilleen vastinetta. Eläimet vaaditaan nähtäväksi ja niiden liikkeet tarkasteltavaksi ihmisten omilla ehdoilla.

Todellisuudessa eläintarhat antavat ihmisille vääristyneen ja harhaanjohtavan kuvan eläimistä. Suomeen tuoduista eläimistä osa on jopa tuhansien kilometrien päässä omasta luonnollisesta elinympäristöstään. Kuinka luonnonmukaista ja lajityypillistä elämää Amazonasin viidakosta Helsinkiin tuotu ja häkkiin vangittu pikkuapina voi elää? Jos tarkoituksena on eläin- ja luonnonsuojelutyö tai tutkimus, tulisi tätä varten olla omat yleisöltä suljetut yksiköt.

Huonot olosuhteet

Huono olosuhteet aiheuttavat eläimille stressiä, joka näkyy mm. stereotyyppisenä käyttäytymisenä. Eläintarhojen eläimillä ei ole juuri lainkaan tilaa liikkua, vaikka monet lajit vaeltavat pitkiäkin matkoja päivässä. Eläimillä on vankeudessa hyvin vähän tekemistä, eikä niillä aina ole tarvitsemiaan sosiaalisia ryhmiä – joitakin yksilöitä saatetaan jopa pitää yksin. Eläimillä ei myöskään ole mahdollisuutta paeta niitä tuijottavia ihmismassoja.

Entisten työntekijöiden kertomukset paljastavat toisen puolen myös Suomen vanhimmasta eläintarhasta, Korkeasaaresta. Erään nimettömänä pysyttelevän entisen työntekijän mukaan osa eläimistä kärsii varsin kurjista olosuhteista. Tätä ei varmastikaan auta se, että Korkeasaaressa vallitsee työntekijäpula. Usein ruoan saaminen kerran päivässä on eläimen päivän kohokohta. Entisten työntekijöiden mukaan eläinten yleisöltä suljetut talvehtimistilat ovat usein aivan liian pienet, eikä niissä ole juurikaan virikkeitä. Esimerkiksi paviaaneilla tosin on joitakin tasoja ja köysiä. Työntekijät pyrkivät estämään paviaanien stressiä ja stereotyyppistä käyttäytymistä tarjoamalla päivittäin erilaista ruokaa. Eräs toinen entinen työntekijä sanoo, että eläinten olosuhteet riippuvat paljolti eläinlajista ja osa-alueesta. Hänen mukaansa surkein tilanne on paviaaneilla, kissaeläimillä ja karhuilla.

Eettisempiä tutustumiskeinoja on olemassa

Miksi olemme halukkaita näkemään villielämiä häkeissä? Miksi olemme valmiita jopa maksamaan siitä sen sijaan, että menisimme esimerkiksi metsään, missä voisimme nähdä eläimiä vapaana niiden luonnollisessa elinympäristössä ja niiden omilla ehdoilla? On olemassa muitakin keinoja opettaa ihmisille luonnon monimuotoisuudesta ja eläimistä kuin eläinten sulkeminen häkkeihin. Tarhalla elävien eläinten elämä ei ole verrattavissa niiden luonnonvaraisten lajikumppanien elämään, eikä eläimestä siten todellisuudessa opi mitään. Nykyaikana luonnon moninaisuuteen tutustumiseen on olemassa eläinystävällisempiäkin keinoja, kuten cd-romput, tietokirjallisuus ja luontodokumentit.

Tapaus Korkeasaari

Korkeasaari kuuluu Ähtärin, Ranuan, Tykkimäen ja Zoolandian ohella Suomen eläintarhayhdistykseen. Se on toiminut eläintarhana vuodesta 1889 alkaen. Korkeasaaressa on noin 200 eläinlajia, joista 20-30% on uhanalaisia, ja se on mukana Eurooppalaisessa uhanalaisohjelmassa.

Korkeasaaren eläintarhalehtorin Taru Vuoren mukaan osa tarhan eläimistä pyritään palauttamaan luontoon. Esimerkeiksi hän tarjoaa alppikauriita, joita on viety Alpeille ja ilveksiä, joita on viety Puolaan. Kaikkia tarhan eläimiä ei kuitenkaan pyritä palauttamaan luontoon – mikä niiden tarkoitus siis on?

Eläintarhojen tilastot lajien päästämisestä takaisin luontoon ovat huonot – ainoastaan harvat ovat onnistuneet. Eläintarhojen harjoittama suojelutyö on käytännössä täynnä ongelmia. Vankeudessa eläneillä eläimillä on huonommat mahdollisuudet selviytyä luonnossa: ne ovat usein fyysisesti vaurioituneita ja henkisesti heikompia. Ne ovat myös menettäneet luonnossa selviämiseen tarvittavat taidot. Vankeudessa eläneillä eläimillä voi olla tauteja, jotka voivat hävittää luonnollisen populaation, jos ne päästetään vapaaksi. Esimerkiksi Lontoon eläintarhassa löydettiin keihäsantiloopilta BSE. Eläintarhat itse asiassa poistavat luonnosta enemmän eläinlajeja kuin ne sinne palauttavat. Zimbabwelaisen Rhino Watchin arvion mukaan eläinten pito eläintarhalla on jopa 100 kertaa kalliimpaa kuin niiden suojelu luonnossa.

Jos palautuksen luontoon halutaan onnistuvan, tulisi eläimillä olla mahdollisimman vähän kontakteja ihmisiin. Huokeampi ja pidemmällä tähtäyksellä parempi keino auttaa eläimiä on pyrkiä säilyttämään niiden luonnollinen elinympäristö. Jos joku uhanalainen kanta saataisiinkin säilymään hengissä eläintarhalla, onko kanta sellainen, että se tulisi säilymään myös luonnossa?

Mitä sinä voit tehdä?

Vaikka muihin maailman eläintarhoihin verrattuna Suomen eläintarhoissa on suhteellisen hyvät olot, on syytä muistaa ettei mikään korvaa eläimille vapautta. Sinulla on vaihtoehtoja, eläimillä ei. Älä tue eläintarhausta tai muita eläimiä hyväksikäyttäviä teollisuudenaloja. Hanki lisätietoja eläimistä eettisemmillä keinoilla, kuten luontodokumenttien avulla. Anna eläintarhoille palautetta, jossa perustelet päätöksesi boikotoida heidän yritystään. Kirjoita yleisöosastoille mielipidekirjoituksia ja pyri tuomaan eläintarhojen harjoittama eläinten hyväksikäyttö myös muiden ihmisten tietoon.