Lihan tuotantoa kutsutaan myös käänteiseksi proteiinin tuotannoksi, sillä yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan noin kymmenen kiloa rehua. On turhaa tuhlata ihmisravinnoksi kelpaavaa ruokaa lihaa ja maitoa tuottavien eläinten ravinnoksi, kun samaan aikaan monet miljoonat ihmiset maapallolla kärsivät aliravitsemuksesta: esimerkiksi Meksiko syöttää 50 % kaikesta tuottamastaan viljastaan karjalle, vaikka 22 % maan väestöstä kärsii aliravitsemuksesta. Mitä lihan ja maidon tuottaminen aiheuttaakaan?
Maanviljely 25 % maan pinta-alasta käytetään karjan laiduntamiseen. Väitetään, etteivät ne peltotilkut kelpaisi mihinkään muuhun käyttöön. Monissa tapauksissa kuitenkin paljon tehokkaampi ja luontoa säästävämpi tapa olisi käyttää maa puuraaka-aineen kasvattamiseen. Paikalliset asukkaat voisivat saada puista kipeästi tarvitsemaansa polttopuuta, rakennusmateriaalia ja hedelmä- sekä pähkinäpuista ruokaa.
Kun suuret eläinlaumat vaeltavat puhtaaksi syödyillä pelloilla ja kuluttavat kavioillaan maanpintaa, sen hedelmällinen pintakerros irtoaa ja kirjaimellisesti lentää pois tuulen mukana. Tallautuminen ja eroosio köyhdyttävät maaperää niin, ettei siitä lopulta ole laitumeksikaan. Koska karja kuitenkin tarvitsee laidunta joudutaan sitä raivaamaan lisää. Laitumien ja peltojen tieltä hävitetään pois muutenkin kovaa vauhtia hupenevaa metsää.
Maan pinta-alasta 1/3 kärsii eroosiosta, joka johtuu metsien hävityksestä, ylilaiduntamisesta ja liiallisesta peltoviljelystä karjan ja ihmisten ruokkimiseksi.
Rehuviljan tuottamiseen joudutaan käyttämään paljon kemiallisia ravinteita. Yhden lihakilon tuottamiseen kuluu monta kertaa enemmän maata, kuin yhden kasvikilon tuottamiseen, moninkertaistuvat myös kaikki haittavaikutukset. Liiat ravinteet valuvat pelloilta vesistöihin ja aiheuttavat rehevöitymistä. Rehevöitymisen seurausta ovat muun muassa viimevuosina runsaina esiintyneet sinileväkukinnot.
Energia Karjaeläinten tarvitsemasta ruoasta vain 5-15 % muuttuu lopulta ruoaksi - liharuoaksi, maidoksi tai kananmuniksi. Lihansyöjälle yhden päivän ruoan tuottamiseen kuluu keskimäärin energiaa 34 000 kalorin edestä, kun taas vegetaristin ruoan tuottamiseen kuluu keskimäärin 20 000 ja vegaanin taas 10 000. Huomattavalla osalla maasta, jolla kasvatetaan ruokaa karjalle voitaisiin kasvattaa ihmisille ruokaa tai teollisuuden käyttöön kuitua esim. pellavaa ja kasviperäisiä öljyjä.
Vesi  | Useissa maissa maanviljely, niin ruoan kuin rehunkin tuottaminen, perustuu keinokasteluun. Ei olekaan ihme, että 2/3 maan erittäin rajallisista makean vedenvaroista käytetään maanviljelyyn. Karja on muutenkin ahnasta kuluttamaan vettä. Lihansyöjän yhden päivän ruoan tuottamiseen on siten kulunut yli 15 000 litraa vettä, kun vegetaristin ruoka kuluttaa vain 5 000 litraa vettä ja vegaanin 1 150 litraa.
|
Lanta Alun perin karjan lanta lannoitti peltoja ja turvaisi paremman sadon. Nykyisillä eläinmäärillä lannasta on tullut suuri ongelma. Esimerkiksi Hollannissa, Länsi-Euroopan sianlihan tuotannon keskuksessa, maan terveysviranomaiset pitävät sitä maan pahimpana ympäristöongelmana.
Jokainen lehmä tuottaa päivässä 23 kiloa lantaa ja virtsaa. Valtaisia määriä lantaa on vaikea varastoida, ja siitä pääseekin valumaan ammoniumia ja nitraatteja maaperään ja vesistöihin. Typpeä vapautuu ilmaan myös ammoniumkaasuna, joka aiheuttaa happamia sateita.
Kasvihuoneilmiö Ilmakehän lämpeneminen voimistuu lisääntyneiden hiilidioksidi päästöjen vuoksi. Hiilidioksidipäästöt lisääntyvät muun muassa kun metsiä poltetaan raivattaessa uusia peltoja ja laitumia.
Kun karjan lantaa varastoidaan lietelantaloissa, se alkaa mätänemään, ja ilmaan vapautuu muun muassa metaania, joka on toiseksi yleisin kasvihuoneilmiötä voimistava kaasu. Karjan osuus maailman metaanin tuotannosta on 15-20%.
Entä kalan tuotanto?  Kalan kysyntä kasvaa ja niinpä myös maailman kalansaaliita pyritään koko ajan kasvattamaan. Saalishuippu on kuitenkin jo saavutettu ja maailman tärkeimmät kalastusalueet ovat köyhtyneet. Kalastusmenetelmien tehostumisesta huolimatta kalansaaliit eivät ole suurentuneet. Lisääntyneen ryöstökalastuksen vuoksi ennen yleiset kalalajit ovat harvinaistuneet ja kalansaaliit pienentyneet entisestään. Läheskään kaikki kala ei mene ihmisten ruoaksi, vaan 40 % saaliista käytetään eläinten rehuksi.
Kun merien kalavarojen on huomattu olevan rajalliset on jouduttu turvautumaan kalanviljelyyn. Kalankasvatukseen liittyy kuitenkin vastaavanlaisia ongelmia kuin kaikkeen tehomaatalouteen. Kala-altaiden rakentaminen rannikoille tuhoaa alkuperäisiä ekosysteemejä ja kalojen yliruokkiminen rehevöittää vesistöjä.
Kalojen lisäksi viljellään myös mm. katkarapuja. Katkarapujen tarjontaa on saatu lisättyä maailman markkinoilla, mutta mangrovemetsien alueella sijaitsevat viljelyaltaat ovat suurin syy metsien tuhoutumiseen.
Mitä sinä voit tehdä?
Koska lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen moninkertaistaa kaikki ympäristölle aiheutuvat haitat kannattaa välttää kaikkia eläinperäisiä tuotteita ja käyttää mahdollisimman paljon kasviperäisiä tuotteita.
Lihan, maidon ja kananmunat sekä kalan voi kaikki korvata kasvisperäisillä tuotteilla. Pienellä vaivan näöllä ja perehtymisellä voit saada jo paljon aikaiseksi. |
Tietoa 
