Huomattava osa ilmastoa kuormittavista päästöistä aiheutuu ruoantuotannosta. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä lähes 20 % tulee maataloudesta. Ruoantuotantoketjussa syntyvistä kasvihuonekaasuista merkittävimmät ovat hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi.

Suurin osa hiilidioksidipäästöistä syntyy energiantuotannosta ja liikenteestä. Ruoantuotanto kytkeytyy hiilidioksidipäästöihin mm. metsien pelloiksi muuttamisen ja fossiilisten polttoaineiden käytön kautta. Kasvisruoan tuottaminen vaatii liharuokaa pienemmän viljelypinta-alan. Esimerkiksi yhden sekasyöjän ruokkimiseen on arvioitu tarvittavan 2300 m² viljelysmaata, lakto-ovovegetaristin 1500m² ja vegaanin 1000m². Myös viljelyn aiheuttama energiankulutus on kasvisten tuotannossa pienempi kuin eläinperäisten tuotteiden tuotannossa. Kotieläintuotanto on varsinaista energian tuhlausta. Esimerkiksi sianlihakilon tuottamiseen kuluu kymmenkertainen ja naudanlihakilon 15-kertainen määrä energiaa verrattuna kiloon proteiinipitoisia palkokasveja.

Ruokavalinnoilla on huomattava merkitys ilmastonmuutoksen kannalta. Ruotsalaisen tutkimuksen* mukaan lähellä tuotetuista aineksista koostetusta kasvisateriasta aiheutuu noin yhdeksän kertaa vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin ateriasta, joka sisältää lihaa ja tuontikasviksia.

Metaani on kasvihuonekaasuna yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi ja se aiheuttaakin lähes viidenneksen ilmaston lämpenemisestä. Suomen metaanipäästöistä reilu kolmannes syntyy karjataloudesta. Metaania syntyy nautojen märehtimisen seurauksena ja sitä vapautuu myös eläinten lannasta. Myös riisintuotannosta aiheutuu merkittävästi metaanipäästöjä. Riisin kasvihuonekaasupäästöt ovat lähes 40-kertaiset perunaan nähden.

Dityppioksidi on jopa 300 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Typpilannoitteiden osuus ihmisen aiheuttamista dityppioksidipäästöistä on maailmanlaajuisesti noin 80 % ja Suomessa 47 %, joten luomutuotteiden suosiminen kannattaa. Typpilannoitteiden valmistaminen kuluttaa myös paljon energiaa, joka yleensä tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Dityppioksidipäästöihin karja on osallinen ainoastaan välillisesti syödessään typpilannoitteilla kasvatettua rehua. Esimerkiksi yhden naudanlihakilon tuottamiseen tarvitaan noin kymmenen kiloa kasvirehua.

Laajamittainen kalastus kuluttaa myös paljon energiaa. Troolarilla kalastettaessa fossiilisia polttoaineita kuluu proteiinigrammaa kohden jopa 14 kertaa enemmän kuin kasvisten tuotannossa.

Maatalouden ja kalastuksen päästöjen lisäksi lautaselle päätyvän ruoan vaikutus ilmastoon riippuu paljolti kuljetusmatkoista. Myös tavaroiden säilöntämenetelmät, varastointi ja pakkausmateriaalit vaikuttavat energiankulutukseen. Viimeinen lenkki on kotitalous, jossa ruuanvalmistustapa voi olla joko energiaa säästävä tai tuhlaava.

Ihmisten ruokailutottumukset määräävät pitkälti sen, miten maata viljellään. Kuluttajista tulee aktiivinen osa ruokajärjestelmää, kun kiinnostus ruoan alkuperää ja eri vaiheita kohtaan kasvaa. Jokainen meistä voi parantaa valinnoillaan ympäristön tilaa. Helpoiten se käy suosimalla kotimaista luomukasvisruokaa.

Mitä voin tehdä?