Voisitko kuvitella tilannetta, jossa kolmannen maailman maiden ihmisoikeustilanteen kurjuuden ratkaisemiseksi Amnesty Internationalin kaltaiset järjestöt suostuisivat kompromissiin, jossa kidutustekniikoita muokataan, säännöstellään ja niille annetaan järjestön virallinen hyväksyntä? Ehkäpä käsirautoihin ja pihteihin jopa lisättäisiin Amnestyn logo.

Sanottakoon, että koottaisiin kansainvälinen sopimus, jossa sallitaan tietyille hallituksille - vaikkapa nyt USA ja Kiina - mahdollisuus käyttää fyysistä ja psykologista väkivaltaa poliittisia vankeja kohtaan. Ei niinkään sähköshokkeja tai sukuelinten silpomista, mutta eristämistä ja mahdollisesti kohisevien äänien ja vilkkuvien valojen käyttöä, joka toki rajattaisiin muutamaan tuntiin viikossa. Kynsiä ei vedettäisi irti enempää kuin pari kerrallaan ja uhri saisi itse vaikuttaa siihen minkä sormien kynsistä olisi kyse. Ehkä myös ravinnon säännöstely tai vankien kahlitseminen sänkyyn lyhyiksi ajanjaksoiksi olisi suotavaa, jos ajat olisivat kansainvälisten sopimusten mukaisia?

Tai entä jos Pelastakaa Lapset ry ja lapsipornoteollisuus muodostaisivat sopimuksen, joka tekisi lailliseksi ei-toivottujen lasten avulla kuvatun aikuisviihteen? Eikö tämä jo olisi askel oikeaan suuntaan? Tietysti asianosaiset lapset saattaisivat kärsiä ja vangittujen ihmisten poliittisia uskomuksia käytettäisiin heitä vastaan, mutta ainakin tilanne olisi parempi kuin ilman minkäänlaista säätelyä.

Päättäjien omatunnot olisivat puhtaat, hyväksikäyttö säädeltyä ja hyväksikäytön suosion kasvattaminen olisi meille kaikille mahdollista - puhtaalla omallatunnolla.

Todellisuudessahan en kannattaisi näitä järjettömiä ideoita hetkeäkään. Toivon todellakin, että kuka tahansa joka välittää tarpeeksi vastustaakseen väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, vastustaisi niitä myös hyväksikäyttäjästä riippumatta ja sellaisissakin tilanteissa, joissa väkivaltaa yritetään naamioida vähemmän vakavaksi.

Elämme tilanteessa, jossa eläinteollisuus on tehostanut kampanjointiaan saadakseen eläinten hyväksikäytön vaikuttamaan vähemmän arveluttavalta. Odotettavissa on, että CIWF:n ja RSPCA:n kaltaiset eläinsuojelujärjestöt saavat myös muita järjestöjä mukaan tällaisiin hankkeisiin. Tv:stä tutut julkkiskokit kuten Jamie Oliver ja Hugh Ferney-Whittinstall ovat myös osa kuviota, jossa vain hyväksikäytön muotoja halutaan muuttaa ja eläinten oikeuksien vaatimuksia pehmennetään.

Poliittinen puolue Animals Count on menossa mukana vaatiessaan nuorimpien tuotantoeläinten teurasmatkan rajaamista maksimissaan 200 mailin pituiseksi ja "eläinten hyvinvoinnin parantamista maatilojen vaatimustasoa kasvattamalla". Pyydäpä RSPCA:ta esittelemään sinulle "onnellisia tilojaan" ja todennäköisesti päädyt heidän verkkosivuilleen katselemaan sarjakuvaa futista pelaavista kanoista! Tällainen järjettömyys on nähtävä itse:
www.supportchickennow.co.uk/freedomfood/index.html

Vaihtoehtoisesti voit astua todellisuuteen ja katsoa mitä sinun ei toivota näkevän: uk.youtube.com/watch?v=VIjanhKqVC4 (ja myös www.tehotuotanto.net, toim.huom.)

Puhumattakaan toimenpiteistä, joita vaaditaan noiden onnettomien eläinten saattamiseksi tuottoisaan teuraspainoon, teurastamot kuuluvat pahimpiin paikkoihin maan päällä ja niitä ei kuuluisi olla olemassakaan, piste. On tullut aika lakata teeskentelemästä, että minkäänlainen eläinten hyväksikäyttö tai eläinten lyhyen elämän ennenaikainen lyhentäminen olisi missään määrin oikein tai hyväksyttävää. Minusta tuntuu vieläkin järjettömämmältä ajatus siitä, että eläintä kohdellaan ensin hyvin, sen luottamus ja kiintymys ansaitaan, ja sitten se pakataan perheenjäsenineen ja ystävineen teurasautoon matkalle kohti varmaa kuolemaa.

Parhaimmillaankin on naiivia kuvitella, että tekisimme näille eläimille palveluksen mikäli lopettaisimme niiden lyhyen elämän lähempänä kotitilaa kuin missä heidän vanhempiensa elämä päättyi. Lapsellista, julmaa tai typerää, yhtä kaikki tämänkaltaisen toiminnan hyväksyminen tarkoittaa, että tämä lyhyt elämä päättyy, matka teurastamoon on yksinkertaisesti hirveä, kuoliniskut kauhistuttavia ja mm. vahingot ympäristölle, kasviperäiisen proteiinin tuhlaus sekä veden ylenmääräinen kulutus kaikki pysyvät samoina. Kuitenkin, jollain kumman keinolla hyväksikäyttäjän omatunto on hieman aiempaa puhtaampi! Tämä on viimeinen asia maailmassa mitä kenenkään myötätuntoisen ihmisen pitäisi rohkaista. Kunnon ihmiset eivät käy kauppaa paholaisen kanssa, nyt tai ikinä.

Vaatimuksiamme vesitetään tarkoituksella, kun eläinten hyväksikäytön tapoja halutaan lieventää ja samanaikaisesti hyväksikäytettävien eläinten kokonaislukumäärä vain kasvaa. Erään sanomalehtijutun mukaan yhdeksän päivää RSPCA:n ja CIWF:n vasikanlihan eettisyyden parantamiseksi tarkoitetun "Good Veal" -kampanjan aloittamisen jälkeen vasikanlihan myynti eräässä englantilaisessa supermarket-ketjussa nousi 45 prosenttia! Kuka tästä oikein hyötyy? Eläimet jotka ovat jo kuolleet, vai ne jotka eivät ole vielä syntyneet? Eivät kummatkaan.

Vapaan kanan munat kuulostavat huippuratkaisulta kunhan hyväksyt sen tosiasian, että syöt kanan hedelmöittymättömiä munasoluja ja että niitä tuottavat linnut, joilla ei ole lainkaan valinnanvapautta ja joiden elämä päätetään väkivaltaisesti pian sen alkamisen jälkeen.

Kun olemme saaneet kuluttajan vakuuttuneeksi siitä, että hänen tulee ostaa vain vapaan kanan munia ja luomutuotettuja eläinten ruumiinosia, niin mitä seuraavaksi? Kuinka me sen jälkeen aiomme saada aikaiseksi minkäänlaista kuluttajaboikottia näiden julmasti tuotettujen tuotteiden kohdalla, jos ensin olemme rohkaisseet niiden ostamiseen? Eläintuotannon piirissä toteutuvan "vapauden" ja "myötätunnon" puolestapuhujat kampanjoivat väkivallan puolesta ja sitoutuvat julmuuksien salaliittoon. Jättääksemme hetkeksi vapaat kanat ja niiden tappamisen hiljaisen hyväksynnän, muistuttaisin, että suurimmaksi osaksi kanit, lehmät, lampaat ja hevoset ovat myös "vapaana kasvaneita" ja niiden lyhyet elämät päättyvät yhtäläisen hirvittävällä tavalla kuin minkä tahansa muun ruoaksi päätyvän elämä. Vapaan elämän kampanjointi ei siis ole mikään tie eteenpäin.

Meidän velvollisuutemme on näyttää tietä ja opettaa toisillekin minkä olemme jo ymmärtäneet, eikä vain auttaa heitä jatkamaan eläinten hyväksikäyttöä puhtaalla omallatunnolla. Meidän tarkoituksemme ei ole edistää julmuutta! Näin tekevät ovat eläinten vihollisia. Vuonna 2002 julkaistussa artikkelissaaan Center for Media and Democracy -verkkosivuilla kirjailijat ja aktivistit Johan Sauber ja Sheldon Rampton kuvasivat erään PR-yhtiön toimintamuotoja, kun yhtiö häiritsi ympäristöongelmien kautta motivoituneiden ihmis- ja eläinoikeusryhmien toimintaa.

"Heidän suosikkimetodinsa on hajoita ja hallitse -tyylinen kampanjointi, joka on vahvasti riippuvainen vastakkainasettelusta: Ensin kannattaa tunnistaa radikaalit, jotka ovat haluttomia kompromissiin (tässä tapauksessa vegaanit, toim.huom.) ja jotka vaativat perustavanlaatuisia muutoksia koko tapaan käsitellä ongelmaa. Seuraavaksi täytyy tunnistaa "realistit", jotka ovat yleensä järjestöjä, joilla on merkittävän suuret budjetit ja henkilöstöä (kuten CIWF tai RSPCA, toim.huom.) ja jotka tekevät työtään samoilla osa-alueilla kuin radikaalitkin. Sitten kannattaa lähestyä näitä realisteja, usein ystävällisen kolmannen osapuolen asussa, aloittaa keskustelu, ja lopulta koettaa päätyä sopimukseen, jonka olisi hyvä olla "kaikki voittavat"-tyyppinen ratkaisu joka marginalisoi ja tekee tarpeettomaksi sekä sulkee ulkopuolelle jo mainitut radikaalit ehdottomine vaatimuksineen."

"Seuraavaksi hankkiudu yhdessä realistiesi kanssa idealistien puheille, jotka tyypillisessä tapauksessa ovat saaneet ongelmaa koskevat tietonsa radikaaleilta. Vakuuta idealistit siitä, että realistien tarjoama "kaikki voittavat" -ratkaisu on koko yhteisön kannalta paras. Kun tämä on saavutettu, radikaalit on helppo sulkea ulos ääriliikkeen edustajina, PR-yhtiön tehtävä on saavutettu, ja median avulla saadaan suurelle yleisölle käsitys yhtiöstä ja sen "keskitason" voittoa tavoittelemattomista kumppaneista sankarillisina hyväntekijöina ja ongelmanratkaisijoina. Tulos: teollisuuden on ehkä tehtävä joitakin hetkellisiä ja vähäisiä myönnytyksiä, mutta kokonaisuudessaan radikaalien esiin nostamat huolenaiheet ja muutosta vaativat asiat on pyyhkäisty näkymättömiin."

On olemassa yksinkertainen vastaus kaikkiin eläinten hyvinvointia, ympäristön tilaa sekä terveyttä koskeviin ongelmiin, ja se on vegaaninen elämäntapa. Tekosyyt, puolitiessä tapaamiset ja kompromissit pettävät eläimet eivätkä riitä pysäyttämään ihmisten aloittamaa kuolemankoneistoa.

Keith Mann 3.3.2008

www.fromdusktildawn.org.uk

Käännetty suomeksi artikkelista A Really Cruel Compromise.

Artikkeli on julkaistu Oikeutta Eläimille -yhdistyksen lehdessä numero 1/2008.