Kuva eläimiä kasvattavasta maataloudesta on usein juuttunut idylliselle tasolle: kuvitellaan, että eläinperäisen ravintomme selkäranka muodostuisi pientilasta, jolla kymmenkunta kanaa hyppelehtii pihalla jyviä etsimässä, muutama sika piehtaroi pellon nurkkaan rakennetussa sikolätissä ja pari lehmää käyskentelee usvaisella aamuniityllä. Toki tällaisia tilojakin vielä on olemassa, mutta valtaosa eläinperäisestä ravinnostamme tulee täysin päinvastaisista olosuhteista.

Tehotuotannon esiinmarssi

Tehomaatalous on sekoitus maataloustuotantoa ja tehdasmaista liukuhihna-ajattelua. Tällaisessa tuotannossa kyse ei enää ole ravinnon ja muiden elämän välttämättömyyksien tuottamisesta luonnon antimista, luontoa hoivaamalla. Kyse on liiketoiminnasta, jossa pitkälle hiottu tehokkuus, maksimoitu tuottavuus ja erikoistunut massatuotanto on sovellettu kapitalistisen suurtuotannon perusmallista, liukuhihnatehtaasta.

Käytännössä tämä on tarkoittanut tilakokojen radikaalia suurentumista ja pienten tilojen kuolemista. Puolittuuhan jo pelkästään maaseudulla asuvien määrä joka 25. vuosi. Maataloustuotanto on myös yhä erikoistuneempaa: aikaisemman laajapohjaisen tuotannon tilalle ovat tulleet yhä suuremmat, vain yhteen tuotteeseen keskittyneet tuotantolaitokset. Lisäksi teknologiaa käytetään runsaasti korvaamaan ihmistyövoimaa ja tehostamaan tuotantoa, ja tilankäytöstäkin pyritään tekemään aina vain tehokkaampaa.

Tässä muutoksen myrskyssä on eläin menettänyt jotain sille niin olennaista. Eläin ei enää olennainen osa tilaa, tavallaan nykyaikaiseen lemmikkieläimeen verrattavissa oleva perheenjäsen, jollaisena se esiintyy esim. maaseutukertomuksissa vuosisadan alusta. Eläimestä on tullut puhtaasti tuotantoväline, vailla sen suurempaa arvoa kuin "kollegansa" limsapullo limsatehtaalla tai paperi sanomalehtipainossa. Eläimestä on tullut ihmisen silmissä kone.

Esimerkkinä broilerintuotanto

Tuotemerkki broileri valmistuu useassa eri vaiheessa, jotka on eritelty toisistaan, jotta tuotannosta saataisiin työnjaollisestikin tehokasta. Tuotteen historia alkaa suurista hautomoista, joissa munat haudotaan haudontakoneissa. Broileri kuuluu samaan lajin kuin munintakanakin, mutta on siitä erikseen jalostettu hybridi. Broilerin jalostuksessa on pyritty korostamaan juuri niitä piirteitä joita "lopputuotteelta" vaaditaan: lihaisuutta, suurta rintapalaa jne. Laji on myös hyvin sairas ja kärsii erilaisista nivel- yms. vaivoista.

Hautomoista broilerit siirretään laatikoissa suuriin kasvattamoihin, jotka ovat massiivisia. Yhdellä tilalla on keskimäärin 40 000 broileria ja yhdessä hallissa yleensä 15 000 lintua kerralla. Kanat kykenevät tunnistamaan vain noin 100 lajitoveriaan, joten paljoudesta aiheutunut stressi on melkoinen. Tässä hallissa kana sitten elää koko elämänsä, eli 34-38 päivää, jonka aikana se kasvaa muutaman gramman untuvikosta 1,9 kg:n linnuksi. Kasvu ei suinkaan ole kivuton, vaan epäluonnollinen kasvunopeus kostautuu nilkka- ja nivelvaivoina sekä luusto-ongelmina.

Tehdasmainen tuotanto näkyy myös siinä, kuinka suuri osuus teknologialla on broilerituotannossa. Hallin lämpötila sekä ilmankosteus ovat optimoitu broilerin kasvunopeutta ajatellen. Broilereilla pidetään valoja päällä linnun iästä riippuen 23 ½-19 tuntia vuorokaudessa. Tämä siksi, että broilerit söisivät enemmän, sillä linnut syövät vain valoisaan aikaa. Juominen tapahtuu automaattisten juomanippojen avulla, ruokailu taasen automaattisten ruokintalaitteiden voimin. Kasvattajan tehtävä on vain huolehtia siitä, että laitteet toimivat.

Kun 34-38 päivää on kulunut, koittaa teurastuksen aika. Linnut lastataan laatikoihin, jotka puolestaan lastataan kuorma-autoihin. Tapahtuma on hyvin kiireistä ja siksi broilereilta murtuukin usein luita lastauksen aikana. Teuraskuljetusten aikana kiireessä pakatuista laatikoista ulkopuolelle jääneet siivet ja jalat saattavat hankautua jopa irti. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä olennaisinta on eläimen saaminen teurastamoon elossa.

Teurastamolla broilerit heitetään katosta roikkuviin liukuhihnassa oleviin koukkuihin koivista alaspäin. Liukuhihnan ensimmäinen etappi on vesiastia, johon broilerin roikkuvan pään tulisi osua. Vesiastiaan johdetaan sähköä - ei liian vähän, koska broilerin tulisi taintua, mutta ei myöskään liikaa, koska tällöin broilerin liha saattaisi tummua, eikä se enää kelpaisi ensiluokkaiseksi laatulihaksi. Seuraava etappi on verenlasku, jossa kaksi sirkkelinterää leikkaavat broilerin kaulavaltimot auki. Joskus kun lintu nostelee päätään roikkuessaan koukuista, saattaa se nipin napin väistää sekä vesiastian, että verenlaskun. Tällöin seuraava etappi ei taatusti ole elävälle tajuissaan olevalle eläimelle mieluinen kokemus, sillä edessä on kuumavesikalttauskone. Kone kynii, kuorii ja pesee linnun.

Kuvauksen tarkoitus ei ollut mässäillä inhottavilla yksityiskohdilla, vaan kuvata koko broilerituotannon kulkua alusta loppuun - munasta kauniiseen pakettiin kaupan hyllyllä - liukuhihnamaisena tehdastuotantona. Tuotannon luonne ei näytä ottavan huomioon sitä tosiseikkaa, että kasvattajilla on käsissään elävä ja tunteva olento. Eläimen arvo tehomaataloudessa määräytyy vain suhteessa siihen lopputuotteeseen, jota tuotannolla tavoitellaan: broilerilla, sialla ja naudalla on kilohintansa, kanan munilla ja lehmän maidolla omansa. Mitään muuta arvoa ei eläimellä ole.

Eläimen hyvä elämä

Eläinliike vaatii, että eläimiä tulee kohdella hyvin. Tämän lauseen allekirjoittavat epäilemättä kaikki vegaaneista turkistarhaajiin. Todellinen kädenvääntö alkaa vasta silloin, kun ryhdymme määrittelemään, mitä tämä hyvä elämä tarkoittaa.

Nykypäivän eläintuotannossa kiinnitetään ennemminkin huomiota eläinten tuotantokykyyn kuin hyvinvointiin. Esimerkiksi broilerien kohdalla satsataan nopeaan ja tehokkaaseen kasvunopeuteen mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Paitsi että eläin on elävä, tunteva ja kärsimyskykyinen olento, on se myös alistettu, heikko ja puolustuskyvytön. Lisäksi se on kykenemätön puhumaan puolestaan. Siksi eläimet tarvitsevat ihmisistä koostuvat yhteiskunnallisen liikkeen niitä puolustamaan. Eläimen hyvinvoinnilla on merkitystä. Sillä on merkitystä paitsi eläimelle itselleen, myös meille ihmisille. Useat eläinliikkeessä mukana olevat henkilöt ovat nimittäin mukana siksi, että ovat säikähtäneet sitä moraalista (tai moraalitonta) valmiutta, joka ihmisellä on heikompiensa ja puolustuskyvyttömien alistamiseen ja hyväksikäyttöön.