Monet asiat ovat meistä väärin. On kuitenkin eri asia ryhtyä itse vastarintaan: uskaltaa kohdata surullisia, ahdistavia ja pelottaviakin tilanteita. Miltä tehotuotantotilojen tutkimuksen tekeminen tuntui? Miten se muutti tekijöitään? Yksi projektin osallistujista vastasi kysymyksiin, joita esitimme hänelle tutkimuksen tekemisestä, vapaudesta, toiminnasta ja tulevaisuudesta.
Miten osallistuit tutkimuksen tekemiseen?
Osallistuin tutkimuksen tekoon vuoden ajan vierailemalla tiloilla, ajelemalla ympäri Suomea, kuvaamalla ja vartioimalla öisiä pihoja.
Miten tämä kaikki on vaikuttanut sinuun?
Tiloilla käyminen on vaikuttanut valtavasti tapaani ymmärtää eläinten ja ihmisten välistä eettistä suhdetta. Mikään ei välittömämmin auta ymmärtämään eläinten tilannetta kuin niiden kohtaaminen tuotantotiloilla. Toisaalta kärsimyksen määrän näkeminen sai minut epäuskoiseksi. Miten tämä kaikki on mahdollista? Miksi tämä ei ole kiellettyä tai yksinkertaisesti mahdotonta?
Mikä on jäänyt päällimmäiseksi muistikuvaksi tiloilta?
Näin massoittain yksilöitä, joiden elämä oli rajattu ja suljettu ahtaisiin halleihin. Jokaisen eläimen näkeminen aiheutti välittömästi kysymyksen: entä jos tämä eläin olisi saanut elää vapaana? Entä jos sen ei olisi välttämätöntä kuolla turhaan? Mietin usein, olisiko tilanne toinen, jos rahatalouden ei sallittaisi ulottua päättämään yksilöiden elämästä ja kuolemasta näin brutaalisti? Vapaus on käsite, jonka jokainen ymmärtää jotenkin. Sen puuttuminen tuotantotiloilla on totaalinen asia, joka lyö jokaista päin kasvoja: kaikkia, jotka uskaltavat nähdä.
Mitä arvelet tutkimuksesta seuraavan? Mitkä voisivat olla projektin vaikutukset?
Näkeminen on ymmärtämistä, jota seuraa toiminta. Näette sivuilla kuvamateriaalia, jota olen ollut mukana keräämässä, jotta asiat viimein muuttuisivat. Näette pienen kananpoikasen piipittävän turvaa hakien, nälkäkuoleman partaalla tai niskastaan vammautuneen linnun kiertävän loputonta ympyrää rujon niskansa ympäri, vailla toivoa päästä ruokailemaan – enää koskaan. Kuvan näkeminen ei ole sama asia kuin kärsivän eläimen kohtaaminen. Silti toivon, että siitä välittyy sama vaatimus ratkaista mahdoton tilanne.
Mikä se ratkaisu olisi? Mitä itse toivoisit tulevaisuudelta?
Toivon, että en enää joutuisi kohtaamaan mitään sellaista kuin yöllisillä retkillämme. Kuitenkin niin kauan kuin kärsimyksen tuottaminen eläville yksilöille on laillista, arkista ja yhteiskunnan tukemaa, en voi kääntää katsettani. Ihmiset ovat tottuneet huolehtimaan perheestään, ja osa jopa lemmikkieläimistään. Nyt on koittanut aika, jolloin huolehtiminen on ulotettava kaikkiin eläviin ja tunteviin yksilöihin. Ei pitäisi olla mahdollista, että joitain eläviä olentoja voi tappaa, syödä tai käyttää vaatteiksi. Tämän on vihdoin loputtava.
Haastattelu on julkaistu Tehotuotanto-sivustolla osoitteessa http://www.oikeuttaelaimille.net/ttnet/index.php?option=com_content&task=view&id=141&Itemid=162 ja Oikeutta Eläimille -yhdistyksen lehdessä numero 3/2007.
|
Toimintaa 
